Pakko laittaa pitkästä aikaa muistiinpano, tuli sen verran erinomainen punkku korkattua eilen (ja parhaillaan rippeet maistuu pirun hyvältä). Tällä kertaa en kuitenkaan mahdolliselle lukijalle lupaile päivitystahdista yhtään mitään..

Kaivoin siis illalla tissuttelua varten kellarista pari vuotta sitten Alkon poistomyynnistä vajaalla parilla kympillä hankitun portugalilaisen Quinta dos Quatro Ventos 1999:n (Douro DOC). Muistaakseni tätä kehuttiin Viinilehdessä tms. aikanaan, tosin varmaksi en jaksa muistaa. Harvemmin nykyään tulee kalsaroitua ihan näin täyteläisellä viinillä mutta tällä hetkellä kellari on tyhjennetty sellaiseen tilaan ettei oikein muuta mielenkiintoista, suht’ arkisen hintaista punkkua löydy ex tempore kotibrenutteluun.

Tinta Rorizista (eli Tempranillo), Touriga Francasta ja Tinta Barrocasta tehty punkero on nuorempana ollut varmaan aika tanniinista tavaraa, nyt tanniinit ovat pehmenneet mukavasti mutta kuitenkin viinistä löytyy mausteista voimaa sopivasti. Nopealla guuglauksella näyttää siltä että ammattilaisten mielestä olisi jo ohittanut parasta ennen -päivänsä, mutta ei siltä vaikuta tämän pullon perusteella. Hommassa on alusta loppuun laatutuotteen fiilis, lämmittää syysiltana mukavasti ja hiukan tulee itse asiassa hyvä toskanalainen mieleen. Vattua ja muuta punaista marjaa yllin kyllin, toisena päivänä toimii vielä paremmin (vuorokauden jääkaapissa korkin kanssa, ei tyhjiössä). Epäortodoksisti nautittu Riedelin Sauvignon Blanc -lasista.

Vähän ottaa jopa päähän että tuli avattua, tämä kun oli ainoa pullo, olisi voinut jonkun hyvän safkan kanssa tuhota. Nyt uppoaa toki hyvin Anastaciaa kuunnellessa ja sunnuntai-illasta nauttiessa. Ylös

Portugalista on kyllä viimeisen parin vuoden aikana muodostunut Italian ja Ranskan ohella/jälkeen meikäläisen suosikki, punkuntuottajamaista siis. Maasta on helppo löytää hintalaatusuhteeltaan hienoja viinejä.

Jos kyseinen viini tulee lähivuosina vastaan jossakin, suosittelen lämpimästi. Sakkaa löytyy muuten jonnin verran pullosta, joten kannattaa dekantoida.

1_5stars.png

Mainokset

Kaveri avasi blogin hetki sitten. Tuttu mies Wiiniklubista, ja varmasti kova juomaan viiniä. Blogille tulee vissiin muutakin tavaraa kuin viiniarvosteluja.

Willkommen i alla fall!

Siitä onkin aikaa kun on tullut viimeksi valkoista porttia maistettua. Tuo punaisen portin vähäiselle huomiolle jäävä pikkuveli, duunarin vaihtoehto, on itselleni aina maistunut kohtuullisen hyvin. Tosin niin kaikki jossakin määrin samantyyliset viinit muutenkin – makeat sherryt, madeirat et cetera.

Krohnin Lagrima päätyi Toppenin lasiin muutamien luotettavien suosittelijoiden kautta. Ensimmäisenä lasista pomppaa järkkyvahva viikunan aromi nenään. Tuoksu on lupaava muutenkin, jotenkin positiisella tavalla raikkaan oloinen. Maku jatkaa aika lailla samalla linjalla, tosin jotenkin tulee sellainen fiilis että viini voisi olla hiukan kuivempi toimiakseen paremmin. Keskimittainen ja yksinkertainen, mutta miellyttävä jälkimaku. Viikuna jatkaa päällimmäisenä.

Ihan jees kaiken kaikkiaan. En ihan pysty tutun Alkon tytön tai Viinilehden suosituksiin asti yltymään, mutta kyllähän tätä kelpaa juoda.

0_5star

14.14e @ Alko

Muutama vuosi sitten Alkosta ostettua Elsassin Grand Cru’tä ei enää uskaltanut säilyttää kellarissa. Toisin sanoen teki hirmuisesti mieli juoda pois.

Väriltään melko vaalean, oljenkeltainen viini. Limeä ja petrolia sisältävä tuoksu on alkuperälleen tyypillinen, samoin kuin rypäleelle. Hillitystä tuoksusta löytyy myös mineraalisia aromeja.

Rieslingmäisesti hapot ovat tuntuvat, mutta eivät mitenkään häiritsevän voimakkaat. Erittäin kuivan oloinen, mistä plussaa. Mineraalinen, tasapainoinen maku on intensiivisen voimakas ja jatkuu erittäin pitkään.

Erinomainen viini kaiken kaikkiaan, ja olisihan tuota voinut kellaroida pidempäänkin.

2star

edit. hintaa taisi olla muutama vuosi sitten Alkossa sellainen 33e.

Tästä on siis aikaa vaikka kuinka kauan, mutta…

Kutsu kävi Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukko-Pekan tiloihin ja testaamaan viimeisiä tarjokkaita kesälistalle. Samat viinithän löytyvät käsittääkseni sekä Vaakahuoneen Paviljongilta että emoyhtiön Rymättylän Herrankukkaron muistakin tiloista.

Erittäin positiivisena yllätyksenä tulivat kesälistapruuvin alkupaloina tarjotut Jokikellarin unkarilaiset viinit. Sympaattinen herramies Alajos Hajba kävi kertomassa meille Unkarista viinimaana. Uutta tietoa tulikin roppakaupalla, ja Jokikellarin valikoimista maistetut viinit olivat poikkeuksetta hyviä. Aloitetaan siis niillä.

Ensimmäisenä testissä oli kaksi valkoviiniä: Mozaik Tolnai White Cuvée sekä Zöldveltelini 2004, joka on siis unkarilainen nimi Grüner Weltliner -rypäleelle. Molemmat viinit ovat peräisin Tolnan viinialueelta Etelä-Unkarista.

Mozaik on sekoitus eri lajikkeista, lähinnä ranskalaisista, ja täyttää mielestäni tarkoituksensa hyvin – kesähelteisellä terassilla kärvistelevälle viininystävälle helponhauska, kuiva laatuvalkkari janojuomaksi eikä pitäisi olla hinnalla pilattu. Viini on käsittääkseni Vaakahuoneen Paviljongilla talon valkkarina.

Zöldveltelini tarjoaakin sitten hiukan monipuolisempaa elämystä. Miellyttävän hapokas viini olematta kuitenkaan hyökkäävä. Tuoksusta ja mausta erottuu vihreitä ruohomaisia aromeja. Tyylikäs viini ja hintalaatusuhde tuntuu tässäkin olevan kohdallaan.

Molempia näyttää saavan nykyään myös Alkon tilausvalikoimasta, Mozaik 8.30e ja Zöldveltelini 9.70e.

Punaviinejä olikin sitten testissä kolme kappaletta: Mozaikin punainen versio, Talentum 2003 (molemmat Tolnan viinialue) sekä Bock Ermitage Cuvée 2003 (Villányn viinialue). Punaviiniosio kun kirjoitetaan muutamaa kuukautta maistamisen jälkeen ja huonojen muistiinpanojen perusteella, niin eipä paljon voi muuta enää sanoa muistavansa kuin että kaikki kolme olivat miellyttäviä tuttavuuksia. Jälleen kaikki löytyvät tilausvalikoimasta: Mozaik 8.30e, Talentum 11.24e ja Ermitage 15.74e.

Jälkkärinä tarjolla oli Tokaji Hárslevelü Late Harvest 2000. Tämä oli ihan mukiinmenevä jälkkäri, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva.

Ylläolevista viineistä lisätietoja Jokikellarin kotisivuilta.

Ukko-Pekan kesälistakandidaatit tulikin sitten pruuvattua hyvin pikaisesti. Näistä mieleen jäivät jälleen laadullaan yllättäneet unkarilaiset Furia Chardonnay 2007 sekä Furia Malbec 2007.

Kaiken kaikkiaan loistava ilta erinomaisessa seurassa, lisää näitä!

Italialaista punkkua taas kerran! Tällä kertaa testissä pohjois-italialaisen hyvän tuottajan perus-Valpolicella. Zenaton Ripassaa on tullut kokeiltua pari kertaa aiemminkin, ja nyt piti ottaa pikkuvelikin testiin kun ripassasta olen aina pitänyt.

Aika perussettiä tulee vastaan, mutta ei toki pahalla tavalla. Kirsikkaisuutta löytyy, samoin muuta punaista marjaisuutta. Suhteellisen täyteläinen viini. Olenko aistivinani myös hitusen suklaata?

Kaiken kaikkiaan perinteinen ”ihan hyvä” viini, ei kylläkään hintaluokassaan mitenkään erityinen.

0_5star.png

11.84e @ Alko

No niin, terve kaikki aktiiviset lukijat…

Toppen on päättänyt, että tästä edespäin aikaa täytyy riittää enemmän paitsi hyvistä viineistä nauttimiseen, myös Viinikellarin merkintöjen päivittämiseen. Postauksia ei ole kuulunut pitkään aikaan bloggaajan (todellisuudessa olemattomien) kiireiden vuoksi ja jopa nauttimispuoli on jäänyt harmittavan vähäiselle panostukselle viime kuukausina, ja sekös harmittaa.

Siispä tarjoan teille ihan hetikohta pari vanhaa, julkaisematonta juttua, ja toivon pystyväni päivittelemään kokemuksiani tänne vastaisuudessa taas tiiviimmin. Eihän se loppujen lopuksi ole muusta kuin viitsimisestä kiinni.