huhtikuu 2007


Cava-fanina oli pakko kokeilla Alkon 75-vuotisjuhlatuotetta. Viini on ilmeisesti entisen Codorníu Extran uusi versio, toisin sanoen samaa tavaraa uudessa pullossa. En tosin tiedä tätä, koska en muista Extraa koskaan maistaneeni.

Codorníu lienee kuohuviineistä puhuttaessa meikäläisen suosikkituottaja noin niin kuin koko tuotevalikoiman osalta. Ja ah! Codorníun tila on art nouveausta pitävälle ihmiselle mukava kokemus.

Olen maistanut läpi tuota Extraa lukuunottamatta melkein kaikki tuntemani Codorníun cavat eli Clasicón, Anna de Codorníun, Pinot Noir Brutin, Reserva Raventosin, Gran Codorníun (poistunut ilmeisesti valikoimasta) ja Jaume Codorníun sekä lisäksi samaan konserniin kuuluvan Raimat Gran Brutin. Kellarissa on odottamassa korkkausta Codorníu Non Plus Ultra Cuvée Reina María Cristina.

Tom Stevenson (Christie’s World Encyclopedia of Champagne and Sparkling Wine, 2003) rankkaa Raimat Gran Brutin ja Jaume Codorníun molemmat kolmen parhaan cavan joukkoon, ja antaa niille kaksi tähteä eli tasoltaan viinien pitäisi olla erittäin hyvän vuosikertasamppanjan tasoista. Itse en nyt niitä ihan samalle viivalle laittaisi, tosin voi olla, että olisi pitänyt juoda heti tuoreena – molemmat olivat omassa kellarissa vähintään kaksi vuotta. Gran Brut’ia tuli viime keväänä juotua kaksi Epsanjasta tuotua pulloa ja niiden välillä oli kyllä suuri ero, lieneekö korkki falskannut toisessa (vaikkei maussa mitään suoraan korkittumiseen viittavaa ollutkaan).

Asiaan, eli uutuuskuohariin. Peruskiva cava, joka on valmistettu perinteisistä cavarypäleistä macabeosta, parelladasta ja xarel.losta ja sisältää kymmenen prosenttia reservejä. Erittäin tiukan hapokas, suorastaan rutikuiva. Ihmettelin ostaessa Alkon kuvausta, jossa puhuttiin yrttisestä tuoksusta, mutta kyllä se niin vaan oli. En vain kuollaksenikaan pysty sanomaan, mikä yrtti viinissä tuoksui (ja korkissa todella selvästi!), mutta todella tuttu tuoksu se oli. Olisi vaan kaivannut yrttipuskia verrokiksi viereen.

Nautittu ensin keitetyn vihreän parsan ja voisulan sekä hetken päästä fetalla, oliiveilla ja basilikalla täytettyjen kanafileiden ja siitakesienirisoton kanssa, toimi ihan kivasti.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viini, joka ei paljon maksa. Luulenpa, että pitäydyn silti Reserva Raventosissa vastaisuudessakin, pari euroa ekstraa ei mene kuitenkaan hukkaan.

0_5star4.png

7,48e @ Alko

Maistettu tyttöystävän lasista pikkuisen sekä toinen mokoma Koulun viinituvan ystävällisen myyjän tarjoamana.

Jos lähdetään siitä, että isoveli TBA on Jumalten Juomaa, pikkuveli jättää hieman toivomisen varaa. Johtuneeko siitä, että on jo 8-vuotiasta? Olen varma, että Koulun säilytysolosuhteet ovat viimeisen päälle kunnossa, eikä viinissä teknisesti mitään vikaa olekaan.

Ei varmastikaan pitäisi verrata TBA:n paremmin kypsyneisiin rypäleisiin, mutta viinin hapot korostuvat liikaa – sokeria ei ole tarpeeksi. Tämä on oman kokemukseni perusteella aika poikkeuksellinen tilanne, yleensä makeat valkkarit kaipaavat mielestäni nimenomaan jämäkämpää happorakennetta sokerin kaveriksi. Tämä on monesti ollut erityisesti Uuden Maailman viinien ongelma. Kerran siis toisinkin päin.

Miellyttävässä tuoksussa on reilusti jalohomeisia aromeja ja hunajaa. Maku kuitenkin happoineen pettää kivan alkuvaikutelman

Summa summarum: ihan mukava juoda lasillinen, mutta ei jää kaipaamaan lisää.

4.5e / 8cl @ Panimoravintola Koulu

Tätä tuli maistettua jo pari viikkoa sitten, mutten ole muistanut kirjoittaa mitään tänne. Muistiinpanot ovat päässä eli tasoa erittäin luotettavat.

Pisti ihmetyttämään jo ostaessa, että mitä ihmettä tarkoittaa taché. Arvelin, että se liittyy jotenkin juoman pinkkiin väriin, mutta tietoa ei ollut ja niinpä piti hieman opiskella: taché tarkoittaa ’tahrattua’, eli valkoinen viini on siis tahrattu punaisella. Aina oppii uutta.

Jep jep, väri onkin erittäin hennon pinkki, sellaista lohenpunaista sävyä näkyy ihan aavistus. Kuplat ovat hienostuneet ja kestävät pitkään. Tuoksu on melko neutraali ja jotenkin mitään sanomaton. Keskitäyteläisestä suutuntumasta löytyy ainakin hieman kirsikkaa ja keskipitkästä jälkimausta greippiä.

Kaiken kaikkiaan viini on ihan hyvä, mutta Viinilehden suuren hehkutuksen jälkeen pettymys. Lisähuomautuksena vielä, että viini maistettiin huonoista laseista, joten tämä saattaa vaikuttaa merkittävästikin tulokseen.

0_5star3.png

12.03e @ Alko

Kevätlauantai, seitsemäntoista astetta lämmintä ja aurinkoa. Pakko mennä korkkaamaan terassikausi, siispä Koulun Pihalle!

Viinituvasta löytyi André Dezat’n Pouilly-Fumé’ta, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Vaalea, oljenkeltainen väri. Tuoksussa ja maussa paljon mustaherukkapuskaa niin kuin olettaa saattaa. Lievää savuisuutta löytyy myös. Jotenkin viini vaikuttaa kuitenkin hieman sulkeutuneelta.

Joka tapauksessa ihan kelpo viini, mutta silti lievä pettymys kun ottaa huomioon, että tuottajan pitäisi muistaakseni kuitenkin olla sieltä paremmasta päästä.

0_5star2.png

5e / 12cl @ Panimoravintola Koulu

Alkon varausvalikoimassa huhtikuussa 84 ploa, à 35e.

Päätinpä Krugista lopullisesti järkeni menettäneenä investoida kunnon punkkuihinkin ja varasin kaksi. Toimitus ensi kuussa, jos sattuu arpaonni kohdalle. Veikkaan että kahta pulloa ei tule ainakaan.

Espanjalainen viiniraamattu Guía Peñin antaa 96/100p (=klassikko), ainoana parempana epsanjoolina siis Pingus, joka maksaa aivan sairaasti; esimerkiksi 2003:a sais inttervepistä ehkä 700-800e hintaan (1855.com)…

EDIT: Tuli pullo Pintiaa! Alkon ilmoituksen mukaan viiniä oli varannut 183 asiakasta yhteensä 523 pulloa, joten arvontaonni oli ihan kohtuullinen, tsäänssit näyttäis olleen 45 prosentin luokkaa.

Nyt mä ***** sekosin!

Oli tuossa pikkuinen opiskelijaporukan laivaristeily Silja Europalla lauantaista sunnuntaihin. Kun menin lauantaina (yllättävän hyvän) buffet’n jälkeen tax freehin katselemaan viinihyllyjä, tässä vaiheessa vielä hyvin lievästi humaltuneena, näin ylähyllyllä ’98 Domppien seassa yhden Krug ’95:sen. Se näytti niin kauniilta.

krug1995_22.jpg

”Mietin” asiaa kolme minuuttia, toisin sanoen yritin keksiä yhdenkin hyvän syyn ostaa Krug. Ei tullut muuta mieleen kuin että sen täytyy olla taivaallisen hyvää, kerran olen nimittäin Grande Cuvéetä maistanut ja se ainakin oli. Sen jälkeen yritin kolmen minuutin ajan saada tyttöystäväni sanomaan minulle, että ”oletko täysin hullu?!?”

Sitä lausetta ei koskaan tullut ja nyt joudun odottamaan kymmenen vuotta, että pääsen maistamaan hulluuteni hedelmiä.

150e @ Tallink Silja (voi *****!)

Wine Spectator: 98/100 pistettä
”A very youthful ’95. Delicate. Intense aromas of ginger, citrus, candied berry and multigrain bread turn to honey, roasted almonds and graphite on the palate. It’s all underscored by a precise structure and creamy texture. Its structure keeps it persistent through the long finish. A picture of precision and intensity. Drink now through 2025. 1,700 cases imported.”

… ja matkalla baariin kaksi 18cl pulloa kiinalaista Chi-nimistä valkkaria. Otettu mukaan KLM:n Amsterdam-Helsinki -lennolta 29.3.07. Kelmillä oli siis Kiinaviikot menossa ja pakkohan tuota oli kuriositeettinä kokeilla.

Ensimmäinen pullo maistui pienessä sivumyötäisessä lähestulkoon juotavalta, toista kun kokeili niin hiivahan se sieltä paistoi läpi. Noh, voipahan sanoa kokeilleensa kinkkiviiniäkin.

Tastingin viimeinen viini ennen jälkkäriä oli peruskiva burgundilainen, Pernot’n viinin naapurikylästä. Tuottaja ei ole huono; interwepistä pikavilauksella saman tuottajan Grand Cru Montrachet 2003-2004 myyvät hintaan 650-800e per pullo.

Itse asiassa viini on erinomaisen nautittava kokonaisuus. Kivaa hedelmää, joka on pakattu helposti lähestyttävään pakkaukseen. Viini näyttää lasissa melkeinpä mummon sekamehulta; värin intensiivisyys on nolla, niin kuin pinot noirilla tuntuu monesti olevan tapana. Tämä sopii asiaan kuitenkin mainiosti, sillä siitä tietää, ettei edessä ole mikään iso viini. Kaikin puolin kevyen keskitäyteläinen viini on todella tyypillinen alkuperälleen, niin pitkälti kuin minä ei-niin-laajalla kokemuksellani pystyn sanomaan. Pinot on parhaimmillaan juuri tällä maailmankulmalla, ja viinissä maistuu terroir – toisin sanoen laatu.

Tummia ja punaisia marjoja runsaasti sekä tuoksussa että maussa.

Jos pitäisi tällä hetkellä valita yksi erinomaisen hyvä, helposti lähestyttävä lipittelypunaviini, joka ei siis vaadi ruokaa kaveriksi, se olisi tämä.

1_5stars.png

24.90e / 229 Skr @ Tallink Silja (Europa)

Joopa joo. Ensimmäiseksi Larochen chablis’ta tulee mieleen perinteinen ’ihan hyvä’. Tähän hintaan ja halvemmalla saa jo paljon parempiakin valkoviinejä. Tämä ei tarkoita, että viini ei olisi hyvää – se on. Se ei vain tarjoa sitä ekstraa, jota itse oletan viidellätoista eurolla saavani.

Hedelmäinen, aavistuksen mineraalinen tuoksu ja maku. Melko pehmeät hapot, mutta ei häiritsevästi.

0_5star.png

14.99e @ Alko

Reilu pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että ABC.

ABC? Tietenkin ’Anything but chardonnay’.

Sitten aloin miettiä asiaa ja totesin, että en ollut koskaan juonut laadukasta chardonnaysta tehtyä viiniä, pois lukien samppanja. Samalla havaitsin myös, etten ole koskaan maistanut chablis’ta ja sehän ei käy laatuun. Niinpä päätin, että nyt annetaan chardonnaylle kunnon mahdollisuus ja hain Alkosta premier cru chablis’ta. Se oli todella hyvää.

Sittemmin olen hylännyt vanhan ABC-arvomaailmani ja todennut, että en saa ostaa Casillero del Diablon ja vastaavien ylitammitettuja chardonnayta. Eli ei liikaa tammea – alles gut.

Paul Pernot’n Côte d’Or’lta tuleva burgundilainen tarjoaa chardonnayta voimakkaalla tammella varustettuna. Mutta mutta: Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa? Tämähän on erinomaisen hyvää! Hyvä, voimakas tammi? Ilmeisesti joudun taas muokkaamaan ajatuksiani tästä valkoisten rypäleiden kuninkaasta, niin kuin monet viinilehdet ja kirjat chardonnayta luonnehtivat. Uusi sääntö kuulukoon: halpoihin chardonnayhin älköön koskeko kukaan muuten kuin painavien kehujen tai muiden raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Vielä muutama sana viinistä. Todella tumman-, mutta kuitenkin kullankeltainen. Ei vielä oranssi, mutta siis todella tumman värinen. Sana nektari tulee jostakin syystä mieleen. Tuoksussa ja maussa korostuu tammi, mutta jotenkin tammi on täysin erilaista kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Ehkä tätä pitäisi sitten kutsua laadukkaaksi tammeksi? Tuoksussa lisäksi omenaa ja vaniljaa, sekä mineraaleja ja hiukan kukkaketoa. Täyteläinen ja hapokas, napakka maku, joka säilyy suussa pitkään, tarjoten vielä lisää mineraalisia aromeja.

Kaiken kaikkiaan viinistä näkee, haistaa ja maistaa, että se on hyvin tehty laatuviini.

2star.png

Hinta näyttäisi netissä olevan luokkaa 98£ ~ 150$