Krohn Porto Lagrima

Siitä onkin aikaa kun on tullut viimeksi valkoista porttia maistettua. Tuo punaisen portin vähäiselle huomiolle jäävä pikkuveli, duunarin vaihtoehto, on itselleni aina maistunut kohtuullisen hyvin. Tosin niin kaikki jossakin määrin samantyyliset viinit muutenkin – makeat sherryt, madeirat et cetera.

Krohnin Lagrima päätyi Toppenin lasiin muutamien luotettavien suosittelijoiden kautta. Ensimmäisenä lasista pomppaa järkkyvahva viikunan aromi nenään. Tuoksu on lupaava muutenkin, jotenkin positiisella tavalla raikkaan oloinen. Maku jatkaa aika lailla samalla linjalla, tosin jotenkin tulee sellainen fiilis että viini voisi olla hiukan kuivempi toimiakseen paremmin. Keskimittainen ja yksinkertainen, mutta miellyttävä jälkimaku. Viikuna jatkaa päällimmäisenä.

Ihan jees kaiken kaikkiaan. En ihan pysty tutun Alkon tytön tai Viinilehden suosituksiin asti yltymään, mutta kyllähän tätä kelpaa juoda.

14.14e @ Alko

Advertisement

 

Zenato Valpolicella Superiore 2005

Italialaista punkkua taas kerran! Tällä kertaa testissä pohjois-italialaisen hyvän tuottajan perus-Valpolicella. Zenaton Ripassaa on tullut kokeiltua pari kertaa aiemminkin, ja nyt piti ottaa pikkuvelikin testiin kun ripassasta olen aina pitänyt.

Aika perussettiä tulee vastaan, mutta ei toki pahalla tavalla. Kirsikkaisuutta löytyy, samoin muuta punaista marjaisuutta. Suhteellisen täyteläinen viini. Olenko aistivinani myös hitusen suklaata?

Kaiken kaikkiaan perinteinen ”ihan hyvä” viini, ei kylläkään hintaluokassaan mitenkään erityinen.

11.84e @ Alko

 

Il Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2004

Toppenbra Viinikellarin ensimmäinen Amarone on maistettu!

Pitkän aikaa on ollut suunnitelmissa korjata tämäkin puute viinisivistyksessä. Samaan tyyliin muutama vuosi sitten maistoin ensimmäisen kerran laatu-Chablis’ta pitkän jahkailun jälkeen ja nyt oli siis vihdoinkin Amaronen vuoro. Chablishan valloitti maistajansa saman tien, ja niinpä Premier Cru- sekä Grand Cru -viinejä on tullut maistettua monia viimeisen muutaman vuoden aikana.

Amarone sen sijaan ei valloittanut alkuunkaan. Jossakin näin kehuja Alkossa myytävästä Il Bixiosta, mutta kuka sitten onkaan ne kehut kirjoittanut omaa kummallisen viinimaun. Eikä todellakaan niin, että perinteisesti omalaatuinen Amarone olisi minut yllättänyt, päinvastoin. Petyin suuresti viinin ”tavallisuuteen” – yhtä hyvin lasissa olisi voinut olla kolmasosalla hinnasta ostettu perus-Valpolicella!

Väri oli vielä jotakuinkin sitä mitä odotin eli syvän ja tummanpunainen. Tuoksusta lähtien sitten mentiinkin metsään. Makea luumuisuus ja niin pois päin? Missä lienee muttei ainakaan tässä viinissä. Lähinnä kuivan oloinen viini keskipitkällä jälkimaulla.

Il Bixion kaverina nautittiin ensin chipotlekanaa pilahviriisillä, myöhemmin viini kaatui kurkusta alas ihan pelkiltään. Myönnettäköön, että ruoka ei ollut optimaalinen viinille, mutta se ei viiniä kyllä paranna. Ihan jees juoma, mutta ryöstöhinta makuun/laatuun nähden.

25.50e @ Alko

 

Chianti Ruffino 2006

Viime viikonloppuna nautitun karjalanpaistin & lisukkeiden palanpainikkeen virkaa toimitti toskaanituottaja Ruffinon peruschianti.

Tarkasti en osaa viinistä arviota antaa, kun tilanne oli vähän sellainen, ettei oikein ehtinyt ”kunnolla” maistelemaan. Viiniä lähinnä hörpittiin siinä seurustellessa.

Vanhat muistikuvat Ruffinosta kuitenkin vahvistuivat: peruskiva viini ja mielestäni melkoisen tyypillinen vajaan kympin sangiovesepohjainen punkku. Alun marjaisa tuoksu/maku antavat vähitellen tilaa mausteisemmille aromeille. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä ja tasapainoinen paketti.

Esimerkiksi pizzalle tästä viinistä voisi saada erinomaisen kaverin.

 

9.28e @ Alko

 

Talus Pinot Noir 2004

Hiukan kypsyneeseen viiniin viittaava rusehtava sävy ei ole kovin intensiivinen, niin kuin vain pinot’lla on tapana. Tuoksu on jännästi makean oloinen, hiukan rusinaa havaittavissa. Samoin paahdetun sokerin aromeja ja kirsikkaa, jopa mansikkaa. Lasissa hetken lämmettyään viini alkaa saada hieman yllättäen havumetsämäisiä vivahteita. Tulee mieleen mäntyisen havumetsän ahonlaita, jossa kasvaa metsämansikkaa..

Mausta löytyy kirsikan lisäksi hieman tummempia sävyjä. Savua, salmiakkimaista suolaisuutta, jopa hieman mustapippuria. Tuntuu, että Talus on pehmennyt mukavasti iän myötä ja niinpä viini on kaiken kaikkiaan mukavasti tasapainossa.

8.96e @ Alko

 

Torres Santa Digna Reserve Gewürztraminer 2007

Erittäin vaalea väri, mieleen tulee tuorepuristettu ja suodatettu sitruunamehu, sellainen hieman harmaan oloinen sävy siis. Värin intensiteetti nolla. Tuoksu on myös odottamattoman vaisu, siitä löytyy kuitenkin yllättäen mustaherukkapensasta sekä tuoreen,vastahalkaistun greipin aromeja.

Maistettaessa viinistä irtoaa alkuun jonkin verran tyypillisiä gewü-piirteitä, muun muassa mangoa, ananasta ja kukkaketoa. Maku on lyhyen oloinen, ja viini muuttuu lämmetessään kummallisesti: esiin tulee yhä voimakkaammin mustaherukan aromeja, mutta hapot muistuttavat kuitenkin punaherukasta eli tiukan hapokasta on.

Kaiken kaikkiaan viini muuttuu lämmetessään koko ajan enemmän sauvignon blancin tyyliseksi, ja tekisi melkeinpä mieli väittää, että Torres on laittanut väärän labelin pullon kylkeen. Gewüä etsivä siis pettyy, mutta sauvignonia kaipaavalle sopii kuin nenä päähän. Itse nauttisin lämpimänä kesäpäivänä erittäin hyvin viilennettynä.

 

8.99e @ Alko

 

Jean Vesselle Brut Reserve

Bouzylaisen tuottajan Jean Vessellen perus-NV:tä oli tarjolla Tampereen Hämeenkadulla, Esperanza/Tabu-nimisen kompleksin terassilla viime lauantaina. Paikka kutsuu kylttinsä mukaan itseään ”ultra loungeksi” ja ”wine bariksi”. Ensimmäisestä en tiedä mutta jälkimmäinen on vitsi, ainakin terassin perusteella. Voi olla, että sisällä olisi ollut jotakin järkevääkin, ainakin kotisivut niin väittävät. Ulkona oli sen sijaan tarjolla talon valkkari ja punkku, 2 x kuohari ja tämä skumppa.

Noh, onneksi oli yksi juotavan hyvän oloinen tuote kaapissa. Sitä siis.

Paljon muuta ei Hämeenkadun teinivilinässä tullut havaittua (huonot lasit!!), kuin että ihan peruskiva samppanja. Melko hedelmävetoiselta, ”helpolta”, vaikutti. Jos pitäisi verrata reilu kuukausi sitten maistettuun Comte de Noironin vastaavaan, pataan tulee. Ei samanlaista syvyyttä ja class’ia. Eipä silti; ei oo pahaa, Noiron vain oli poikkeuksellisen hyvää. Annetaan puoli starbaa, kyl se kumminki sen verran kivaa oli.

6.50e / 12cl

 

Fresita

Tulipahan lopulta tätäkin maistettua. Viini-Webissä Pikku Mansikkaa on kehuttu kovasti, mutta jotenkin jännitti toi makeus etukäteen. Kun nyt kuitenkin Koulun viinituvan sommelieeri viiniä vielä suositteli, niin pakkohan sitä oli Koulun Pihan auringonpaisteeseen ottaa lasillinen.

Fresitahan on siis siitä erikoista tavaraa, että se on kuohuviiniä, johon on pullotuksen yhteydessä lisätty mansikkasosetta. Siitä johtuu todella mansikkaisen punainen, suorastaan räikeä väri. Sosetta kelluu viinin seassa ihan kunnolla, ja Fresita näyttääkin lasissa samealta. Sameus on kuitenkin tasaista, eikä sose ala valumaan lasin pohjalle missään vaiheessa vaan pysyy tasaisen kivasti viinin seassa.

Tuoksu on hieman epäilyttävän makea ja aika lailla öklön esanssinen. Ei tarvita kuitenkaan pyykkipoikaa nenää varten.

Uskomatonta, miten ainakin Alkon saitti väittää viinissä olevan 70 g/l jäännössokeria. Ei meinaan tunnu ollenkaan siltä! Tuntuu suussa puolikuivalta, sellaselta 25-35 g/l -tavaralta noin about. Kuplat on ihan kivat ja viinistä huomaa, että seassa on mansikkasosetta: tuntuu suussa selkeästi paksummalta kuin perusviini.

Makeudesta johtuen epäilin josko viini on juotavaa, kaikista kehuista huolimatta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan oikein positiivinen tapaus. Itse ainakin haen kesäpiknikkejä varten pari pulloa Alkosta!

7.97e @ Alko

 

Peruscaavaa noudattava vappu

3 cavaa testissä vappuaaton ja vappupäivän aikana. Tai siis juotavina.

Aatto:

–Segura Viudas Lavit Brut Nature. Oiskohan ollu vuosimallia 2001. 11.18e @ Alko.

Tätä maistoin reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran ja silloin tykkäsin. Nyt tykkäsin vielä enemmän. Korkattu Turun lakituksen yhteydessä Taidemuseonmäellä huonoihin laseihin, mutta silti toimi erinomaisen hyvin. Todella brutaalin kuiva, mikä on siis vain plussaa. Tarkemmat makuaistimukset täytyy sitten löytää seuraavasta pullosta. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että tämä syrjäyttää…

-…Codorníu Reserva Raventósin uutena perusskumppasuosikkina. 10.79e @ Alko.

Perushyvää, taas kerran. Tällä kertaa jäi kuitenkin Lavitin varjoon. Nyt on samassa hintaluokassa kolme suhteellisen tasavahvaa cavaa: raventós, lavit ja Freixenetin Brut Nature. Lavit tuntuisi olevan tällä hetkellä parhaassa iskussa.

Vappupäivän pique-nique:

–Codorníu Non Plus Ultra Cuvée Reina María Cristina. 16.89e @ Alko.

Taitaa olla Gran Codorníun seuraaja. Nätti pullo mutta siitä paska, ettei mahdu meikäläisen thermopussukoihin m/Moët ja m/Freixenet. Dagen efter -fiiliksissä maistui yllättävän kivalta, onneksi oli piknikillä Riedelit mukana. Harmi vaan että oli niin kylmä tuuli, ettei ollut kiva makoilla viltillä ja ryystää koko iltapäivää. Viini oli hyvää, mutta 2. päivä => ei voi antaa tarkempia arvioita.

 

Codorníu Original Brut

Cava-fanina oli pakko kokeilla Alkon 75-vuotisjuhlatuotetta. Viini on ilmeisesti entisen Codorníu Extran uusi versio, toisin sanoen samaa tavaraa uudessa pullossa. En tosin tiedä tätä, koska en muista Extraa koskaan maistaneeni.

Codorníu lienee kuohuviineistä puhuttaessa meikäläisen suosikkituottaja noin niin kuin koko tuotevalikoiman osalta. Ja ah! Codorníun tila on art nouveausta pitävälle ihmiselle mukava kokemus.

Olen maistanut läpi tuota Extraa lukuunottamatta melkein kaikki tuntemani Codorníun cavat eli Clasicón, Anna de Codorníun, Pinot Noir Brutin, Reserva Raventosin, Gran Codorníun (poistunut ilmeisesti valikoimasta) ja Jaume Codorníun sekä lisäksi samaan konserniin kuuluvan Raimat Gran Brutin. Kellarissa on odottamassa korkkausta Codorníu Non Plus Ultra Cuvée Reina María Cristina.

Tom Stevenson (Christie’s World Encyclopedia of Champagne and Sparkling Wine, 2003) rankkaa Raimat Gran Brutin ja Jaume Codorníun molemmat kolmen parhaan cavan joukkoon, ja antaa niille kaksi tähteä eli tasoltaan viinien pitäisi olla erittäin hyvän vuosikertasamppanjan tasoista. Itse en nyt niitä ihan samalle viivalle laittaisi, tosin voi olla, että olisi pitänyt juoda heti tuoreena – molemmat olivat omassa kellarissa vähintään kaksi vuotta. Gran Brut’ia tuli viime keväänä juotua kaksi Epsanjasta tuotua pulloa ja niiden välillä oli kyllä suuri ero, lieneekö korkki falskannut toisessa (vaikkei maussa mitään suoraan korkittumiseen viittavaa ollutkaan).

Asiaan, eli uutuuskuohariin. Peruskiva cava, joka on valmistettu perinteisistä cavarypäleistä macabeosta, parelladasta ja xarel.losta ja sisältää kymmenen prosenttia reservejä. Erittäin tiukan hapokas, suorastaan rutikuiva. Ihmettelin ostaessa Alkon kuvausta, jossa puhuttiin yrttisestä tuoksusta, mutta kyllä se niin vaan oli. En vain kuollaksenikaan pysty sanomaan, mikä yrtti viinissä tuoksui (ja korkissa todella selvästi!), mutta todella tuttu tuoksu se oli. Olisi vaan kaivannut yrttipuskia verrokiksi viereen.

Nautittu ensin keitetyn vihreän parsan ja voisulan sekä hetken päästä fetalla, oliiveilla ja basilikalla täytettyjen kanafileiden ja siitakesienirisoton kanssa, toimi ihan kivasti.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viini, joka ei paljon maksa. Luulenpa, että pitäydyn silti Reserva Raventosissa vastaisuudessakin, pari euroa ekstraa ei mene kuitenkaan hukkaan.

7,48e @ Alko