Taltarni Brut Taché 2005

Tätä tuli maistettua jo pari viikkoa sitten, mutten ole muistanut kirjoittaa mitään tänne. Muistiinpanot ovat päässä eli tasoa erittäin luotettavat.

Pisti ihmetyttämään jo ostaessa, että mitä ihmettä tarkoittaa taché. Arvelin, että se liittyy jotenkin juoman pinkkiin väriin, mutta tietoa ei ollut ja niinpä piti hieman opiskella: taché tarkoittaa ’tahrattua’, eli valkoinen viini on siis tahrattu punaisella. Aina oppii uutta.

Jep jep, väri onkin erittäin hennon pinkki, sellaista lohenpunaista sävyä näkyy ihan aavistus. Kuplat ovat hienostuneet ja kestävät pitkään. Tuoksu on melko neutraali ja jotenkin mitään sanomaton. Keskitäyteläisestä suutuntumasta löytyy ainakin hieman kirsikkaa ja keskipitkästä jälkimausta greippiä.

Kaiken kaikkiaan viini on ihan hyvä, mutta Viinilehden suuren hehkutuksen jälkeen pettymys. Lisähuomautuksena vielä, että viini maistettiin huonoista laseista, joten tämä saattaa vaikuttaa merkittävästikin tulokseen.

12.03e @ Alko

Advertisement

 

Pouilly-Fumé 2004 André Dezat

Kevätlauantai, seitsemäntoista astetta lämmintä ja aurinkoa. Pakko mennä korkkaamaan terassikausi, siispä Koulun Pihalle!

Viinituvasta löytyi André Dezat’n Pouilly-Fumé’ta, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Vaalea, oljenkeltainen väri. Tuoksussa ja maussa paljon mustaherukkapuskaa niin kuin olettaa saattaa. Lievää savuisuutta löytyy myös. Jotenkin viini vaikuttaa kuitenkin hieman sulkeutuneelta.

Joka tapauksessa ihan kelpo viini, mutta silti lievä pettymys kun ottaa huomioon, että tuottajan pitäisi muistaakseni kuitenkin olla sieltä paremmasta päästä.

5e / 12cl @ Panimoravintola Koulu

 

Laroche Chablis La Jouchère 2005

Joopa joo. Ensimmäiseksi Larochen chablis’ta tulee mieleen perinteinen ’ihan hyvä’. Tähän hintaan ja halvemmalla saa jo paljon parempiakin valkoviinejä. Tämä ei tarkoita, että viini ei olisi hyvää – se on. Se ei vain tarjoa sitä ekstraa, jota itse oletan viidellätoista eurolla saavani.

Hedelmäinen, aavistuksen mineraalinen tuoksu ja maku. Melko pehmeät hapot, mutta ei häiritsevästi.

14.99e @ Alko

 

Val Duna Chardonnay 2005

Luulin jo, että tätä päivää ei enää tulisi koskaan uudestaan. Onneksi tuli – löysin alle kahdeksan euron viinin, jota oli oikeasti mukava juoda. Tästä tulee hyvä aloittelujuoma baari-iltoja tms. ajatellen: halvempi kuin vanhat suosikit Undurraga Gewü, Freiherr… Riesling ja cavat. Siis silloin kun bisse ei maistu.

Ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta kivat hapot ja mukavasti hedelmää, eikä ole pilattu tammella. Ja siis 5.98e!

 

Ravintolakeikka Foijaan ja Kouluun

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira .

 

Toscana Superior

Aloitetaan tarinointi puolentoista viikon takaisesta tastingista. Kyseessä oli siis meidän opiskelijaporukan, TuKY:n Wiiniklubin, tasting. Kerran-kaksi vuodessa klubilla on järjestetty huippuviini-ilta, jossa testatut viinit ovat olleet normaalia kalliimpia ja luonnollisesti samalla osallistumismaksu korkeampi, tässä tapauksessa 17e jäseneltä ja 20e muilta.

Viime vuoden ja parin aikaisemmankin tapaan ”jouduin” itse ottamaan vastuun huippuviinitastingin järjestelyistä. Sepä ei paljon harmittanut, varsinkin kun siten voi itse valita teeman. Viime vuonna maisteltiin omia suosikkejani samppanjoita, joista niistäkin olisi tarkoitus jonkinlainen raportti kirjoittaa – jos jotakin vuoden takaa muistan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen jostakin kumman syystä tehnyt täyskäännöksen italialaisten punaviinien suhteen: vanhasta inhokista on tullut uusi suosikki! Toissavuonna maisteltu Tignanello 2001 on edelleen muistoissa paras punaviini, mitä olen ikinä maistanut. Erityisesti hyvät toscanalaiset ovat iskeneet, niinpä päätin juottaa klubin väelle uuden suosikkimaani/-alueeni viinejä ja samalla toivottavasti itse tutustua yhteen tai useampaan huippuun. Viineistä kolme (Cabreo Il Borgo, Guado Al Tasso ja Mas La Plana) tulivat allekirjoittaneen kellarista, loput Alkon hyllyltä.