Il Bruciato 2005

Lähes läpinäkymättömän rubiininpunainen väri, jonka aikaansaamiseksi on käytetty 50 % cabernet’a, 45 % merlot’a ja 5 % syrah’ta sekä muita punaisia rypälelajikkeita. Lieneekö sitten perinteisiä toskanalaisia rypäleitä tuossa loppuosassa, en ainakaan ihmettelisi jos vaikkapa sangiovesea seassa olisi.

Valmistaja on muuten Marchesi Antinorin omistama Tenuta Guado al Tasso, joka tunnetaan erityisesti saman nimisen viinin tuottajana. Il Bruciato taas tunnetaan Guado al Tasson pikkuveljenä. Molemmat tulevat arvostetusta Bolgherin kylästä (oma DOC-luokitus) Toskanan rannikolta, joka tunnetaan nimellä ”Maremman kultainen keidas”. Bolgherista ovat Guado al Tasson lisäksi kotoisin muun muassa sellaiset viinimaailman kuuluisuudet kuin Sassicaia, Ornellaia ja Masseto.

Viini tuoksuu mielenkiintoiselle: toisaalta runsaan hedelmäistä kirsikkaa ja salmiakkia, mutta tuoksusta tulee jotenkin kuiva fiilis – ei siis huonolla tavalla. Maku jatkaa samoilla linjoilla – kirsikkaa löytyy sekä punaista marjaa ja mausteisuutta. Tanniinit ovat juurikin passelit ja viini on miellyttävän tasapainoinen ja helposti lähestyttävä.

Viinin kanssa syötiin hiukan italialaishenkistä possun sisäfilettä ja uuniperunaa sekä pannulla paistettuja kasviksia, joiden kanssa toimi ihan jees. Olisi saattanut maistua vielä paremmalta jonkun voimakkaamman ruoan kaverina. Kaiken kaikkiaan Il Bruciatosta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva ja miellyttävän lämmin olo.

14.50e @ Viking Line (Isabella)

Edit: tähti lisätty.

Advertisement

 

Don Camillo Farnese Sangiovese 2004

Pitkästä aikaa tuli vanhaa peruspunkkusuosikkia taas juotua, tällä kertaa lasagnen kanssa. Hyvää oli taas, melkein parempaa kuin muistinkaan, mutta peruspunkkua kumminkin.

Tumman rubiininpunainen, lähes läpinäkymätön väri. Tuoksussa kirsikkaa, lakritsia, luumua ja vaniljaa.

Maku jatkaa siitä mihin tuoksu jättää. Melko täyteläisen viinin kirsikan ja luumun aromit toistuvat maussa. Napakat tanniinit ovat hyvässä suhteessa alkoholin määrään ja kirsikka ja luumu ovat edelleen aistittavissa keskipitkässä jälkimaussakin.

Hyvin tehty viini, joka on uusien veron(ja katteiden-)korotusten jälkeen yli kympin viini.

 

10.04e @ Alko

Huom! Alkossa kirjoittamisen aikoihin myynnissä oleva vuosikerta on 2006!

 

Falcoaria Reserva 2004

Pullo korkattiin pari tuntia ennen nauttimista. Ensimmäinen palttiarallaa desi kului punaviinissä haudutettuihin valkosipuleihin. Siitä otettiin viinit talteen ja lisättiin toinen desi ja avot, tuloksena meikäläisen kokkaushistorian ensimmäinen hyvänmakuinen ja kaunis punaviinikastike.

Itse viini on nuorekkaan oloinen. Hyvin tummanpunainen, lähes läpinäkymätön väri. Tuoksussa tummaa marjaa ja lämmintä mausteisuutta, ehkä viikunaa? Seasta löytyy kuitenkin jotakin raikastakin.

Maku on tuhdin täyteläinen ja suuta kuivattaa mukavan kirpakka tanniinisuus, ei kuitenkaan mitenkään älyttömän hapokasta. Herukkaa.

Hyvä viini, antaisin kypsyä hetken aikaa muttei hirvittävän kauaa. Paranee ainakin pari tuntia auki ollessaan.

14.47e @ Alko

 

Royal Oporto Colheita 1977

Tässä taitaa olla toiseksi vanhin viini, mitä olen koskaan maistanut. Korkattiin jouluna jälkkäriksi pelkiltään.

Tuottaja on ilmeisesti kohtuullisen keskikertainen jonkin lukemani (ja hinnan) perusteella. Silti odotukseni viiniltä olivat melkoisen korkeat, ottaen huomioon viinin iän. Tämän ikäisen viinin maistaminen on aina jollakin tasolla ”jännää”.

Viini on hyvin ruskeaa, oikeastaan melkein oranssia. Tuoksu muistuttaa itseäni makeasta madeirasta enemmän kuin portista – rusinaa, viikunaa, pähkinää, kahviakin. Sama jatkuu pitkälti melkoisen makeassa, kehittyneen täyteläisessä maussa. Kohtuullisen pitkä jälkimaku.

39.90e @ Alko

 

Brown Brothers Orange Muscat & Flora 2006

Brown Brothersin jälkkäristä luin kehuja jo joskus syksymmällä ja myöhemmin uudestaan hienosta blogista, joten pakko oli hankkia testiin pullollinen. Viini on siis Alkon tilausvalikomasta, mutta tuntuu monesta Alkosta löytyvän ihan hyllystä.

Ihmetystä aiheutti tuo floora, joka pullon kyljessä mainitaan, mutta onneksi viiniblogi.fi valaisi, että kyseessä on gewün ja semillonin risteytys. Flooraa viinin tuoksusta sitten löytyykin, en yhtään ihmettele että viini on muscattia ja gewün sukulaista. Trooppista hedelmää löytyy jos jonkinlaista ja joku kiva tuoksu (hedelmä tms.), jota ei yleensä tapaa tämän tyylisissä viineissä. En vaan kuollaksenikaan keksi, mikä se on. Aprikoosia on myös reilusti.

Happoja olisin kaivannut ehkä hieman enemmän sokeria tukemaan, viini ei ole aivan tasapainossa. Perus jalohomeenoloista settiä kuitenkin. Viini on joka tapauksessa yllättävän raikas, liittynee tuohon outoon hedelmään, jota en osaa nimetä.

Tulee varmasti uudestaankin ostettua, ihan kelpo viini jota ei ole todellakaan hinnalla pilattu. Tuottajan mukaan parhaimmillaan nuorena mutta kehittyy kyllä vanhetessaan. Itse en kyllä välttämättä pitkäksi aikaa kellariin laittaisi.

11.23e @ Alko

Edit: krijtoiutsvihretiä.

 

Vesevo Fiano di Avellino 2006

Tätä mielenkiintoista itselleni uutta rypälettä (Fiano) maistoin viiniharrastajakaverini luona. Valitettavasti en tehnyt muistiinpanoja maistelusessiosta ja testistä on jo ainakin kuukausi aikaa. Koetan jotakin saada kuitenkin muistin syövereistä kaivettua:

Hyvää.

Noh, jos nyt hiukan lavennetaan, niin muistikuvissa suuta kuivattavat erittäin pirtsakat hapot. Siinä se oikeastaan sitten onkin, mutta erittäin positiivinen kuva viinistä jäi. Parhaiten voin kait suositella kertomalla, että aion itse ostaa lisää.

11.99e @ Alko

 

Wolfberger Crémant d’Alsace Brut

Tiistai-ilta ja kylässä tuttu pariskunta, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Parin jokilaivaoluen jälkeen siirryttiin jatkoille kämpille, ja napattiin viikonloppuna saatu Wolfberger Crémant d’Alsace Brut jääkaapista.

Viini tuli juotua Riedelin perustastinglasista, kun en omista kuin yhden kunnon skumppalasin (Riedel Vinum Cuvée Prestige). Tästäkin toimi kyllä hyvin. Tai itse asiassa todella hyvin.

Jotenkin tuntui aika hyvä- ja tukevarakenteiselta, sellaiselta, jonka kanssa olisi ollut kiva syödä jotain. Hyvät hapot, mutta lasin malli ei ollut kuplien muodostumiselle kyllä optimaalinen. Erinomaisen mukava tuoksu ja maku, vaikea tosin kommentoida tarkkaan kun alla oli jo ne bisset…

Mielenkiintoinen tuttavuus siinäkin mielessä, että on 100 prosenttinen pinot blanc -viini. Täytyypä sanoa, että ei ole ollenkaan huono kuoharirypäle.

12.40e @ Alko

 

Freixenet Reserva Real

Kunnon Freixenet-tyyliin perinteisistä cavarypäleistä valmistettu, ilman mitään ranskalaisia importteja – eli pitää sisällään macabeoa, xarel.loa ja parelladaa. Codorníun ikuinen antagonista ei noista ulkomaan tuliaisista perusta, eikä se välttämättä ihan väärä asenne ole, nimittäin rypäleiden suhteen vallitsee mielestäni aina cavan tapauksessa jonkinlainen tradeoff-tilanne: vaikka chardonnay ja pinot tuovatkin cavaan tiettyä tyyliä, samassa suhteessa katoaa cavan omaleimainen tuoksu ja maku. Ei siis kuitenkaan tämän viinin kohdalla.

Vaalea oljenkeltainen väri. Aikas kivan pienet kuplat, joita on reippaasti. Tyypillinen, mineraalisen hedelmäinen laatucavan tuoksu. Erinomaisen tasapainoinen viini – hyvät hapot tukevat hedelmäistä, cavalle tyypillistä makua.

Toimi erinomaisesti vaikka nautittu suht’ epäkiitollisen ruoan kanssa (melko tuliset fajitasit). Pieksi kevyesti uutena vuotena maistetun Jaume Codorníun.

 

18.90e @ Alko

PS. Hiton nätti pullo!

 

Peruscaavaa noudattava vappu

3 cavaa testissä vappuaaton ja vappupäivän aikana. Tai siis juotavina.

Aatto:

–Segura Viudas Lavit Brut Nature. Oiskohan ollu vuosimallia 2001. 11.18e @ Alko.

Tätä maistoin reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran ja silloin tykkäsin. Nyt tykkäsin vielä enemmän. Korkattu Turun lakituksen yhteydessä Taidemuseonmäellä huonoihin laseihin, mutta silti toimi erinomaisen hyvin. Todella brutaalin kuiva, mikä on siis vain plussaa. Tarkemmat makuaistimukset täytyy sitten löytää seuraavasta pullosta. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että tämä syrjäyttää…

-…Codorníu Reserva Raventósin uutena perusskumppasuosikkina. 10.79e @ Alko.

Perushyvää, taas kerran. Tällä kertaa jäi kuitenkin Lavitin varjoon. Nyt on samassa hintaluokassa kolme suhteellisen tasavahvaa cavaa: raventós, lavit ja Freixenetin Brut Nature. Lavit tuntuisi olevan tällä hetkellä parhaassa iskussa.

Vappupäivän pique-nique:

–Codorníu Non Plus Ultra Cuvée Reina María Cristina. 16.89e @ Alko.

Taitaa olla Gran Codorníun seuraaja. Nätti pullo mutta siitä paska, ettei mahdu meikäläisen thermopussukoihin m/Moët ja m/Freixenet. Dagen efter -fiiliksissä maistui yllättävän kivalta, onneksi oli piknikillä Riedelit mukana. Harmi vaan että oli niin kylmä tuuli, ettei ollut kiva makoilla viltillä ja ryystää koko iltapäivää. Viini oli hyvää, mutta 2. päivä => ei voi antaa tarkempia arvioita.

 

Lanson Black Label Brut

Onhan tätä tullut ennenkin maistettua ainakin ViiniExpossa joku vuosi. Muistikuvat oli jos ei nyt negatiiviset niin en ole ikinä ainakaan erityisemmin pitänyt Lansonin tyylistä tehdä samppanjaa.

Tällä kertaa viini oli kuitenkin aika passeli aloitus huippusetille. Todella paahteinen tuoksu, yksi paahteisimmista koskaan haistamistani, oli ihan kiva mutta ehkä jo aavistuksen liikaa. Hiukan niin kuin jotain pähkinää olisi paahdettu. Ihan tyylikästä keksiä löytyy myös.

33.50e @ Alko