1.5


Pakko laittaa pitkästä aikaa muistiinpano, tuli sen verran erinomainen punkku korkattua eilen (ja parhaillaan rippeet maistuu pirun hyvältä). Tällä kertaa en kuitenkaan mahdolliselle lukijalle lupaile päivitystahdista yhtään mitään..

Kaivoin siis illalla tissuttelua varten kellarista pari vuotta sitten Alkon poistomyynnistä vajaalla parilla kympillä hankitun portugalilaisen Quinta dos Quatro Ventos 1999:n (Douro DOC). Muistaakseni tätä kehuttiin Viinilehdessä tms. aikanaan, tosin varmaksi en jaksa muistaa. Harvemmin nykyään tulee kalsaroitua ihan näin täyteläisellä viinillä mutta tällä hetkellä kellari on tyhjennetty sellaiseen tilaan ettei oikein muuta mielenkiintoista, suht’ arkisen hintaista punkkua löydy ex tempore kotibrenutteluun.

Tinta Rorizista (eli Tempranillo), Touriga Francasta ja Tinta Barrocasta tehty punkero on nuorempana ollut varmaan aika tanniinista tavaraa, nyt tanniinit ovat pehmenneet mukavasti mutta kuitenkin viinistä löytyy mausteista voimaa sopivasti. Nopealla guuglauksella näyttää siltä että ammattilaisten mielestä olisi jo ohittanut parasta ennen -päivänsä, mutta ei siltä vaikuta tämän pullon perusteella. Hommassa on alusta loppuun laatutuotteen fiilis, lämmittää syysiltana mukavasti ja hiukan tulee itse asiassa hyvä toskanalainen mieleen. Vattua ja muuta punaista marjaa yllin kyllin, toisena päivänä toimii vielä paremmin (vuorokauden jääkaapissa korkin kanssa, ei tyhjiössä). Epäortodoksisti nautittu Riedelin Sauvignon Blanc -lasista.

Vähän ottaa jopa päähän että tuli avattua, tämä kun oli ainoa pullo, olisi voinut jonkun hyvän safkan kanssa tuhota. Nyt uppoaa toki hyvin Anastaciaa kuunnellessa ja sunnuntai-illasta nauttiessa. Ylös

Portugalista on kyllä viimeisen parin vuoden aikana muodostunut Italian ja Ranskan ohella/jälkeen meikäläisen suosikki, punkuntuottajamaista siis. Maasta on helppo löytää hintalaatusuhteeltaan hienoja viinejä.

Jos kyseinen viini tulee lähivuosina vastaan jossakin, suosittelen lämpimästi. Sakkaa löytyy muuten jonnin verran pullosta, joten kannattaa dekantoida.

1_5stars.png

Esporãon päätin hankkia tutun Alkon myyjän suosituksesta. Viini oli poistumassa valikoimasta marraskuussa ja oli näin ollen tarjouksessa. Normaalihinta taisi Alkossa olla kuudentoista ja seitsemäntoista euron välillä, itse maksoin muistaakseni joku kolmetoista euroa.

Nautittu jouluruokien keralla, toisin sanoen kinkkua, laatikoita, piimäjuustoa etc. Viini dekantoitiin noin tunti ennen ateriaa.esporao-res-tinto-2004.jpg Vaikka joku saattaakin kauhistella punaviiniä jouluruoilla, minusta se toimii mainiosti. Eivät välttämättä tue toisiaan mitenkään loistavasti, mutta eivät kyllä tuhoakaan.

Viinin tuottaja on Herdade do Esporão, joka on ilmeisesti Alentejon alueen ykkösnimi(ä). Viini on alueelle tyypillinen sekoitus, jossa kuivissa oloissa viihtyvän, vaikeasti kasvatettavan Trincadeiran (30 %) sekaan on laitettu Aragonêsia (40 %). Aragonês on paikallinen nimi garnachalle/grenachelle. Sekaan on vielä heitetty 30 % cabernet’a.

Intensiivisen rubiininpunainen väri on kaunis, mitä nyt kynttilän valossa erotti. Tuoksussa paljon kypsää hedelmää ja punaista marjaa; karhunvatukkaa, mansikkaa ja ehkä aavistus vadelmaa. Maku on voimakas ja jatkaa tuoksun lupaamalla miellyttävän marjaisalla ja antavalla linjalla. Cabernet’n myös maistaa päätellen siitä, että olin cabernet’maisia makuja löytävinäni jo ennen kuin netistä näin luin. Miellyttävän napakat , suorastaan ihanat tanniinit sekä melko pitkä, mukava jälkimaku.

Kaiken kaikkiaan erinomainen viini jota voi varauksetta suositella.

1_5stars.png

Maksoi Alkossa noin 17e.

Tyttöystävän synttäripäivänä poikettiin Viinille. Enpä ole paikassa käynyt kuin kerran yli kaksi vuotta sitten ja pisti kyllä ihmettelemään, että miten ihmeessä näin on päässyt käymään. Tunnelma oli mitä mainioin, henkilökunta avuliasta ja ystävällistä sekä viini hyvää.

Itse nappasin lasin talon samppanjaa Comte de Noiron Brutia. Jotenkin on sellainen olo, että olisin joskus ViiniExpossa maistanut aiemminkin, mutta ei ole jäänyt muistikuvia. How ever: olipas hyvää!

Todella kehittyneen oloinen tuoksu ja maku. Suorastaan pureksittavaa, kypsää hedelmää ja reilusti paahtoleipää.

Nousi kertaheitolla NV-samppanjoiden kärkijoukkoon meikäläisen asteikolla, yhdessä Deutzin Brut Classicin ja Roedererin Brut Premierin kanssa. Ainoastaan Krugin Grande Cuvéen ja C. Heidsieckin Brut Réserven rankkaan selvästi korkeammalle.

1_5stars.png

6.20e @ Ravintola Viinille, Suomen Turku

Tastingin viimeinen viini ennen jälkkäriä oli peruskiva burgundilainen, Pernot’n viinin naapurikylästä. Tuottaja ei ole huono; interwepistä pikavilauksella saman tuottajan Grand Cru Montrachet 2003-2004 myyvät hintaan 650-800e per pullo.

Itse asiassa viini on erinomaisen nautittava kokonaisuus. Kivaa hedelmää, joka on pakattu helposti lähestyttävään pakkaukseen. Viini näyttää lasissa melkeinpä mummon sekamehulta; värin intensiivisyys on nolla, niin kuin pinot noirilla tuntuu monesti olevan tapana. Tämä sopii asiaan kuitenkin mainiosti, sillä siitä tietää, ettei edessä ole mikään iso viini. Kaikin puolin kevyen keskitäyteläinen viini on todella tyypillinen alkuperälleen, niin pitkälti kuin minä ei-niin-laajalla kokemuksellani pystyn sanomaan. Pinot on parhaimmillaan juuri tällä maailmankulmalla, ja viinissä maistuu terroir – toisin sanoen laatu.

Tummia ja punaisia marjoja runsaasti sekä tuoksussa että maussa.

Jos pitäisi tällä hetkellä valita yksi erinomaisen hyvä, helposti lähestyttävä lipittelypunaviini, joka ei siis vaadi ruokaa kaveriksi, se olisi tämä.

1_5stars.png

24.90e / 229 Skr @ Tallink Silja (Europa)

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 0_5star.png lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira 1_5stars3.png.

Aloitetaan tarinointi puolentoista viikon takaisesta tastingista. Kyseessä oli siis meidän opiskelijaporukan, TuKY:n Wiiniklubin, tasting. Kerran-kaksi vuodessa klubilla on järjestetty huippuviini-ilta, jossa testatut viinit ovat olleet normaalia kalliimpia ja luonnollisesti samalla osallistumismaksu korkeampi, tässä tapauksessa 17e jäseneltä ja 20e muilta.

Viime vuoden ja parin aikaisemmankin tapaan ”jouduin” itse ottamaan vastuun huippuviinitastingin järjestelyistä. Sepä ei paljon harmittanut, varsinkin kun siten voi itse valita teeman. Viime vuonna maisteltiin omia suosikkejani samppanjoita, joista niistäkin olisi tarkoitus jonkinlainen raportti kirjoittaa – jos jotakin vuoden takaa muistan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen jostakin kumman syystä tehnyt täyskäännöksen italialaisten punaviinien suhteen: vanhasta inhokista on tullut uusi suosikki! Toissavuonna maisteltu Tignanello 2001 on edelleen muistoissa paras punaviini, mitä olen ikinä maistanut. Erityisesti hyvät toscanalaiset ovat iskeneet, niinpä päätin juottaa klubin väelle uuden suosikkimaani/-alueeni viinejä ja samalla toivottavasti itse tutustua yhteen tai useampaan huippuun. Viineistä kolme (Cabreo Il Borgo, Guado Al Tasso ja Mas La Plana) tulivat allekirjoittaneen kellarista, loput Alkon hyllyltä.

(lisää…)