Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 1999

Muutama vuosi sitten Alkosta ostettua Elsassin Grand Cru’tä ei enää uskaltanut säilyttää kellarissa. Toisin sanoen teki hirmuisesti mieli juoda pois.

Väriltään melko vaalean, oljenkeltainen viini. Limeä ja petrolia sisältävä tuoksu on alkuperälleen tyypillinen, samoin kuin rypäleelle. Hillitystä tuoksusta löytyy myös mineraalisia aromeja.

Rieslingmäisesti hapot ovat tuntuvat, mutta eivät mitenkään häiritsevän voimakkaat. Erittäin kuivan oloinen, mistä plussaa. Mineraalinen, tasapainoinen maku on intensiivisen voimakas ja jatkuu erittäin pitkään.

Erinomainen viini kaiken kaikkiaan, ja olisihan tuota voinut kellaroida pidempäänkin.

edit. hintaa taisi olla muutama vuosi sitten Alkossa sellainen 33e.

Advertisement

 

Paul Pernot Bienvenues-Bâtard-Montrachet Grand Cru 1997

Reilu pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että ABC.

ABC? Tietenkin ’Anything but chardonnay’.

Sitten aloin miettiä asiaa ja totesin, että en ollut koskaan juonut laadukasta chardonnaysta tehtyä viiniä, pois lukien samppanja. Samalla havaitsin myös, etten ole koskaan maistanut chablis’ta ja sehän ei käy laatuun. Niinpä päätin, että nyt annetaan chardonnaylle kunnon mahdollisuus ja hain Alkosta premier cru chablis’ta. Se oli todella hyvää.

Sittemmin olen hylännyt vanhan ABC-arvomaailmani ja todennut, että en saa ostaa Casillero del Diablon ja vastaavien ylitammitettuja chardonnayta. Eli ei liikaa tammea – alles gut.

Paul Pernot’n Côte d’Or’lta tuleva burgundilainen tarjoaa chardonnayta voimakkaalla tammella varustettuna. Mutta mutta: Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa? Tämähän on erinomaisen hyvää! Hyvä, voimakas tammi? Ilmeisesti joudun taas muokkaamaan ajatuksiani tästä valkoisten rypäleiden kuninkaasta, niin kuin monet viinilehdet ja kirjat chardonnayta luonnehtivat. Uusi sääntö kuulukoon: halpoihin chardonnayhin älköön koskeko kukaan muuten kuin painavien kehujen tai muiden raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Vielä muutama sana viinistä. Todella tumman-, mutta kuitenkin kullankeltainen. Ei vielä oranssi, mutta siis todella tumman värinen. Sana nektari tulee jostakin syystä mieleen. Tuoksussa ja maussa korostuu tammi, mutta jotenkin tammi on täysin erilaista kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Ehkä tätä pitäisi sitten kutsua laadukkaaksi tammeksi? Tuoksussa lisäksi omenaa ja vaniljaa, sekä mineraaleja ja hiukan kukkaketoa. Täyteläinen ja hapokas, napakka maku, joka säilyy suussa pitkään, tarjoten vielä lisää mineraalisia aromeja.

Kaiken kaikkiaan viinistä näkee, haistaa ja maistaa, että se on hyvin tehty laatuviini.

Hinta näyttäisi netissä olevan luokkaa 98£ ~ 150$

 

Toscana Superior

Aloitetaan tarinointi puolentoista viikon takaisesta tastingista. Kyseessä oli siis meidän opiskelijaporukan, TuKY:n Wiiniklubin, tasting. Kerran-kaksi vuodessa klubilla on järjestetty huippuviini-ilta, jossa testatut viinit ovat olleet normaalia kalliimpia ja luonnollisesti samalla osallistumismaksu korkeampi, tässä tapauksessa 17e jäseneltä ja 20e muilta.

Viime vuoden ja parin aikaisemmankin tapaan ”jouduin” itse ottamaan vastuun huippuviinitastingin järjestelyistä. Sepä ei paljon harmittanut, varsinkin kun siten voi itse valita teeman. Viime vuonna maisteltiin omia suosikkejani samppanjoita, joista niistäkin olisi tarkoitus jonkinlainen raportti kirjoittaa – jos jotakin vuoden takaa muistan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen jostakin kumman syystä tehnyt täyskäännöksen italialaisten punaviinien suhteen: vanhasta inhokista on tullut uusi suosikki! Toissavuonna maisteltu Tignanello 2001 on edelleen muistoissa paras punaviini, mitä olen ikinä maistanut. Erityisesti hyvät toscanalaiset ovat iskeneet, niinpä päätin juottaa klubin väelle uuden suosikkimaani/-alueeni viinejä ja samalla toivottavasti itse tutustua yhteen tai useampaan huippuun. Viineistä kolme (Cabreo Il Borgo, Guado Al Tasso ja Mas La Plana) tulivat allekirjoittaneen kellarista, loput Alkon hyllyltä.