Zenato Valpolicella Superiore 2005

Italialaista punkkua taas kerran! Tällä kertaa testissä pohjois-italialaisen hyvän tuottajan perus-Valpolicella. Zenaton Ripassaa on tullut kokeiltua pari kertaa aiemminkin, ja nyt piti ottaa pikkuvelikin testiin kun ripassasta olen aina pitänyt.

Aika perussettiä tulee vastaan, mutta ei toki pahalla tavalla. Kirsikkaisuutta löytyy, samoin muuta punaista marjaisuutta. Suhteellisen täyteläinen viini. Olenko aistivinani myös hitusen suklaata?

Kaiken kaikkiaan perinteinen ”ihan hyvä” viini, ei kylläkään hintaluokassaan mitenkään erityinen.

11.84e @ Alko

Advertisement

 

Il Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2004

Toppenbra Viinikellarin ensimmäinen Amarone on maistettu!

Pitkän aikaa on ollut suunnitelmissa korjata tämäkin puute viinisivistyksessä. Samaan tyyliin muutama vuosi sitten maistoin ensimmäisen kerran laatu-Chablis’ta pitkän jahkailun jälkeen ja nyt oli siis vihdoinkin Amaronen vuoro. Chablishan valloitti maistajansa saman tien, ja niinpä Premier Cru- sekä Grand Cru -viinejä on tullut maistettua monia viimeisen muutaman vuoden aikana.

Amarone sen sijaan ei valloittanut alkuunkaan. Jossakin näin kehuja Alkossa myytävästä Il Bixiosta, mutta kuka sitten onkaan ne kehut kirjoittanut omaa kummallisen viinimaun. Eikä todellakaan niin, että perinteisesti omalaatuinen Amarone olisi minut yllättänyt, päinvastoin. Petyin suuresti viinin ”tavallisuuteen” – yhtä hyvin lasissa olisi voinut olla kolmasosalla hinnasta ostettu perus-Valpolicella!

Väri oli vielä jotakuinkin sitä mitä odotin eli syvän ja tummanpunainen. Tuoksusta lähtien sitten mentiinkin metsään. Makea luumuisuus ja niin pois päin? Missä lienee muttei ainakaan tässä viinissä. Lähinnä kuivan oloinen viini keskipitkällä jälkimaulla.

Il Bixion kaverina nautittiin ensin chipotlekanaa pilahviriisillä, myöhemmin viini kaatui kurkusta alas ihan pelkiltään. Myönnettäköön, että ruoka ei ollut optimaalinen viinille, mutta se ei viiniä kyllä paranna. Ihan jees juoma, mutta ryöstöhinta makuun/laatuun nähden.

25.50e @ Alko

 

Il Bruciato 2005

Lähes läpinäkymättömän rubiininpunainen väri, jonka aikaansaamiseksi on käytetty 50 % cabernet’a, 45 % merlot’a ja 5 % syrah’ta sekä muita punaisia rypälelajikkeita. Lieneekö sitten perinteisiä toskanalaisia rypäleitä tuossa loppuosassa, en ainakaan ihmettelisi jos vaikkapa sangiovesea seassa olisi.

Valmistaja on muuten Marchesi Antinorin omistama Tenuta Guado al Tasso, joka tunnetaan erityisesti saman nimisen viinin tuottajana. Il Bruciato taas tunnetaan Guado al Tasson pikkuveljenä. Molemmat tulevat arvostetusta Bolgherin kylästä (oma DOC-luokitus) Toskanan rannikolta, joka tunnetaan nimellä ”Maremman kultainen keidas”. Bolgherista ovat Guado al Tasson lisäksi kotoisin muun muassa sellaiset viinimaailman kuuluisuudet kuin Sassicaia, Ornellaia ja Masseto.

Viini tuoksuu mielenkiintoiselle: toisaalta runsaan hedelmäistä kirsikkaa ja salmiakkia, mutta tuoksusta tulee jotenkin kuiva fiilis – ei siis huonolla tavalla. Maku jatkaa samoilla linjoilla – kirsikkaa löytyy sekä punaista marjaa ja mausteisuutta. Tanniinit ovat juurikin passelit ja viini on miellyttävän tasapainoinen ja helposti lähestyttävä.

Viinin kanssa syötiin hiukan italialaishenkistä possun sisäfilettä ja uuniperunaa sekä pannulla paistettuja kasviksia, joiden kanssa toimi ihan jees. Olisi saattanut maistua vielä paremmalta jonkun voimakkaamman ruoan kaverina. Kaiken kaikkiaan Il Bruciatosta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva ja miellyttävän lämmin olo.

14.50e @ Viking Line (Isabella)

Edit: tähti lisätty.

 

Chianti Ruffino 2006

Viime viikonloppuna nautitun karjalanpaistin & lisukkeiden palanpainikkeen virkaa toimitti toskaanituottaja Ruffinon peruschianti.

Tarkasti en osaa viinistä arviota antaa, kun tilanne oli vähän sellainen, ettei oikein ehtinyt ”kunnolla” maistelemaan. Viiniä lähinnä hörpittiin siinä seurustellessa.

Vanhat muistikuvat Ruffinosta kuitenkin vahvistuivat: peruskiva viini ja mielestäni melkoisen tyypillinen vajaan kympin sangiovesepohjainen punkku. Alun marjaisa tuoksu/maku antavat vähitellen tilaa mausteisemmille aromeille. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä ja tasapainoinen paketti.

Esimerkiksi pizzalle tästä viinistä voisi saada erinomaisen kaverin.

 

9.28e @ Alko

 

Don Camillo Farnese Sangiovese 2004

Pitkästä aikaa tuli vanhaa peruspunkkusuosikkia taas juotua, tällä kertaa lasagnen kanssa. Hyvää oli taas, melkein parempaa kuin muistinkaan, mutta peruspunkkua kumminkin.

Tumman rubiininpunainen, lähes läpinäkymätön väri. Tuoksussa kirsikkaa, lakritsia, luumua ja vaniljaa.

Maku jatkaa siitä mihin tuoksu jättää. Melko täyteläisen viinin kirsikan ja luumun aromit toistuvat maussa. Napakat tanniinit ovat hyvässä suhteessa alkoholin määrään ja kirsikka ja luumu ovat edelleen aistittavissa keskipitkässä jälkimaussakin.

Hyvin tehty viini, joka on uusien veron(ja katteiden-)korotusten jälkeen yli kympin viini.

 

10.04e @ Alko

Huom! Alkossa kirjoittamisen aikoihin myynnissä oleva vuosikerta on 2006!

 

Vesevo Fiano di Avellino 2006

Tätä mielenkiintoista itselleni uutta rypälettä (Fiano) maistoin viiniharrastajakaverini luona. Valitettavasti en tehnyt muistiinpanoja maistelusessiosta ja testistä on jo ainakin kuukausi aikaa. Koetan jotakin saada kuitenkin muistin syövereistä kaivettua:

Hyvää.

Noh, jos nyt hiukan lavennetaan, niin muistikuvissa suuta kuivattavat erittäin pirtsakat hapot. Siinä se oikeastaan sitten onkin, mutta erittäin positiivinen kuva viinistä jäi. Parhaiten voin kait suositella kertomalla, että aion itse ostaa lisää.

11.99e @ Alko

 

Toscana Superior

Aloitetaan tarinointi puolentoista viikon takaisesta tastingista. Kyseessä oli siis meidän opiskelijaporukan, TuKY:n Wiiniklubin, tasting. Kerran-kaksi vuodessa klubilla on järjestetty huippuviini-ilta, jossa testatut viinit ovat olleet normaalia kalliimpia ja luonnollisesti samalla osallistumismaksu korkeampi, tässä tapauksessa 17e jäseneltä ja 20e muilta.

Viime vuoden ja parin aikaisemmankin tapaan ”jouduin” itse ottamaan vastuun huippuviinitastingin järjestelyistä. Sepä ei paljon harmittanut, varsinkin kun siten voi itse valita teeman. Viime vuonna maisteltiin omia suosikkejani samppanjoita, joista niistäkin olisi tarkoitus jonkinlainen raportti kirjoittaa – jos jotakin vuoden takaa muistan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen jostakin kumman syystä tehnyt täyskäännöksen italialaisten punaviinien suhteen: vanhasta inhokista on tullut uusi suosikki! Toissavuonna maisteltu Tignanello 2001 on edelleen muistoissa paras punaviini, mitä olen ikinä maistanut. Erityisesti hyvät toscanalaiset ovat iskeneet, niinpä päätin juottaa klubin väelle uuden suosikkimaani/-alueeni viinejä ja samalla toivottavasti itse tutustua yhteen tai useampaan huippuun. Viineistä kolme (Cabreo Il Borgo, Guado Al Tasso ja Mas La Plana) tulivat allekirjoittaneen kellarista, loput Alkon hyllyltä.