Krohn Porto Lagrima

Siitä onkin aikaa kun on tullut viimeksi valkoista porttia maistettua. Tuo punaisen portin vähäiselle huomiolle jäävä pikkuveli, duunarin vaihtoehto, on itselleni aina maistunut kohtuullisen hyvin. Tosin niin kaikki jossakin määrin samantyyliset viinit muutenkin – makeat sherryt, madeirat et cetera.

Krohnin Lagrima päätyi Toppenin lasiin muutamien luotettavien suosittelijoiden kautta. Ensimmäisenä lasista pomppaa järkkyvahva viikunan aromi nenään. Tuoksu on lupaava muutenkin, jotenkin positiisella tavalla raikkaan oloinen. Maku jatkaa aika lailla samalla linjalla, tosin jotenkin tulee sellainen fiilis että viini voisi olla hiukan kuivempi toimiakseen paremmin. Keskimittainen ja yksinkertainen, mutta miellyttävä jälkimaku. Viikuna jatkaa päällimmäisenä.

Ihan jees kaiken kaikkiaan. En ihan pysty tutun Alkon tytön tai Viinilehden suosituksiin asti yltymään, mutta kyllähän tätä kelpaa juoda.

14.14e @ Alko

Advertisement

 

Unkarilaisia viinejä ja S/S Ukko-Pekan kesälistapruuvi

Tästä on siis aikaa vaikka kuinka kauan, mutta…

Kutsu kävi Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukko-Pekan tiloihin ja testaamaan viimeisiä tarjokkaita kesälistalle. Samat viinithän löytyvät käsittääkseni sekä Vaakahuoneen Paviljongilta että emoyhtiön Rymättylän Herrankukkaron muistakin tiloista.

Erittäin positiivisena yllätyksenä tulivat kesälistapruuvin alkupaloina tarjotut Jokikellarin unkarilaiset viinit. Sympaattinen herramies Alajos Hajba kävi kertomassa meille Unkarista viinimaana. Uutta tietoa tulikin roppakaupalla, ja Jokikellarin valikoimista maistetut viinit olivat poikkeuksetta hyviä. Aloitetaan siis niillä.

Ensimmäisenä testissä oli kaksi valkoviiniä: Mozaik Tolnai White Cuvée sekä Zöldveltelini 2004, joka on siis unkarilainen nimi Grüner Weltliner -rypäleelle. Molemmat viinit ovat peräisin Tolnan viinialueelta Etelä-Unkarista.

Mozaik on sekoitus eri lajikkeista, lähinnä ranskalaisista, ja täyttää mielestäni tarkoituksensa hyvin – kesähelteisellä terassilla kärvistelevälle viininystävälle helponhauska, kuiva laatuvalkkari janojuomaksi eikä pitäisi olla hinnalla pilattu. Viini on käsittääkseni Vaakahuoneen Paviljongilla talon valkkarina.

Zöldveltelini tarjoaakin sitten hiukan monipuolisempaa elämystä. Miellyttävän hapokas viini olematta kuitenkaan hyökkäävä. Tuoksusta ja mausta erottuu vihreitä ruohomaisia aromeja. Tyylikäs viini ja hintalaatusuhde tuntuu tässäkin olevan kohdallaan.

Molempia näyttää saavan nykyään myös Alkon tilausvalikoimasta, Mozaik 8.30e ja Zöldveltelini 9.70e.

Punaviinejä olikin sitten testissä kolme kappaletta: Mozaikin punainen versio, Talentum 2003 (molemmat Tolnan viinialue) sekä Bock Ermitage Cuvée 2003 (Villányn viinialue). Punaviiniosio kun kirjoitetaan muutamaa kuukautta maistamisen jälkeen ja huonojen muistiinpanojen perusteella, niin eipä paljon voi muuta enää sanoa muistavansa kuin että kaikki kolme olivat miellyttäviä tuttavuuksia. Jälleen kaikki löytyvät tilausvalikoimasta: Mozaik 8.30e, Talentum 11.24e ja Ermitage 15.74e.

Jälkkärinä tarjolla oli Tokaji Hárslevelü Late Harvest 2000. Tämä oli ihan mukiinmenevä jälkkäri, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva.

Ylläolevista viineistä lisätietoja Jokikellarin kotisivuilta.

Ukko-Pekan kesälistakandidaatit tulikin sitten pruuvattua hyvin pikaisesti. Näistä mieleen jäivät jälleen laadullaan yllättäneet unkarilaiset Furia Chardonnay 2007 sekä Furia Malbec 2007.

Kaiken kaikkiaan loistava ilta erinomaisessa seurassa, lisää näitä!

 

Royal Oporto Colheita 1977

Tässä taitaa olla toiseksi vanhin viini, mitä olen koskaan maistanut. Korkattiin jouluna jälkkäriksi pelkiltään.

Tuottaja on ilmeisesti kohtuullisen keskikertainen jonkin lukemani (ja hinnan) perusteella. Silti odotukseni viiniltä olivat melkoisen korkeat, ottaen huomioon viinin iän. Tämän ikäisen viinin maistaminen on aina jollakin tasolla ”jännää”.

Viini on hyvin ruskeaa, oikeastaan melkein oranssia. Tuoksu muistuttaa itseäni makeasta madeirasta enemmän kuin portista – rusinaa, viikunaa, pähkinää, kahviakin. Sama jatkuu pitkälti melkoisen makeassa, kehittyneen täyteläisessä maussa. Kohtuullisen pitkä jälkimaku.

39.90e @ Alko

 

Brown Brothers Orange Muscat & Flora 2006

Brown Brothersin jälkkäristä luin kehuja jo joskus syksymmällä ja myöhemmin uudestaan hienosta blogista, joten pakko oli hankkia testiin pullollinen. Viini on siis Alkon tilausvalikomasta, mutta tuntuu monesta Alkosta löytyvän ihan hyllystä.

Ihmetystä aiheutti tuo floora, joka pullon kyljessä mainitaan, mutta onneksi viiniblogi.fi valaisi, että kyseessä on gewün ja semillonin risteytys. Flooraa viinin tuoksusta sitten löytyykin, en yhtään ihmettele että viini on muscattia ja gewün sukulaista. Trooppista hedelmää löytyy jos jonkinlaista ja joku kiva tuoksu (hedelmä tms.), jota ei yleensä tapaa tämän tyylisissä viineissä. En vaan kuollaksenikaan keksi, mikä se on. Aprikoosia on myös reilusti.

Happoja olisin kaivannut ehkä hieman enemmän sokeria tukemaan, viini ei ole aivan tasapainossa. Perus jalohomeenoloista settiä kuitenkin. Viini on joka tapauksessa yllättävän raikas, liittynee tuohon outoon hedelmään, jota en osaa nimetä.

Tulee varmasti uudestaankin ostettua, ihan kelpo viini jota ei ole todellakaan hinnalla pilattu. Tuottajan mukaan parhaimmillaan nuorena mutta kehittyy kyllä vanhetessaan. Itse en kyllä välttämättä pitkäksi aikaa kellariin laittaisi.

11.23e @ Alko

Edit: krijtoiutsvihretiä.

 

Lenz Moser Beerenauslese 1999

Maistettu tyttöystävän lasista pikkuisen sekä toinen mokoma Koulun viinituvan ystävällisen myyjän tarjoamana.

Jos lähdetään siitä, että isoveli TBA on Jumalten Juomaa, pikkuveli jättää hieman toivomisen varaa. Johtuneeko siitä, että on jo 8-vuotiasta? Olen varma, että Koulun säilytysolosuhteet ovat viimeisen päälle kunnossa, eikä viinissä teknisesti mitään vikaa olekaan.

Ei varmastikaan pitäisi verrata TBA:n paremmin kypsyneisiin rypäleisiin, mutta viinin hapot korostuvat liikaa – sokeria ei ole tarpeeksi. Tämä on oman kokemukseni perusteella aika poikkeuksellinen tilanne, yleensä makeat valkkarit kaipaavat mielestäni nimenomaan jämäkämpää happorakennetta sokerin kaveriksi. Tämä on monesti ollut erityisesti Uuden Maailman viinien ongelma. Kerran siis toisinkin päin.

Miellyttävässä tuoksussa on reilusti jalohomeisia aromeja ja hunajaa. Maku kuitenkin happoineen pettää kivan alkuvaikutelman

Summa summarum: ihan mukava juoda lasillinen, mutta ei jää kaipaamaan lisää.

4.5e / 8cl @ Panimoravintola Koulu

 

Miguel Torres Riesling Vendimia Tardía 2005

Tämän viinin arvostelua vaikeuttaa hieman se, että alla oli jo puolisentoista pulloa viiniä kun tämä korkattiin. Kuitenkin äkkiä kaadettunakin Torresin Chilessä valmistettu jälkkäri vaikutti ”ihan kivalta”. Tarkemmin en rupea arvostelemaan, koska arvostelukyky oli jo merkittävästi heikentynyt. Sen verran mukavalta viini kuitenkin vaikutti, että ajattelin ostaa lisää kellariin kypsymään – palataan siis asiaan myöhemmin uudestaan.

Lyhyet kommentit kuitenkin: Yllättävän kivasti happoja, maussa aprikoosia, hunajaa ja makeaa rusinaa.

12.41e @ Alko (0.375L)

 

Lenz Moser Prestige Trockenbeerenauslese 2001

Pitkästä aikaa tuli maistettua vanhaa suosikkia, ensimmäisen kerran ehkä kolmeen vuoteen. Tämä yksilö oli ollut omassa kellarissa säilössä kesästä 2004 lähtien, silloin sai Alkosta tasan 14 eepillä. Ja voi että, kyllä oli hyvää! Raikas, hunajainen tuoksu, ehkä hieman aprikoosia. Maku täyteläinen ja hyvin makea, mitä tukevat loistavat hapot. Maussa vielä lisää upeaa hunajaa!

Summa summarum: hyvän aterian loistava päätös! Heti huomenna ostamaan 2004:sia pari pulloa kellariin.