Wolfberger Crémant d’Alsace Brut

Tiistai-ilta ja kylässä tuttu pariskunta, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Parin jokilaivaoluen jälkeen siirryttiin jatkoille kämpille, ja napattiin viikonloppuna saatu Wolfberger Crémant d’Alsace Brut jääkaapista.

Viini tuli juotua Riedelin perustastinglasista, kun en omista kuin yhden kunnon skumppalasin (Riedel Vinum Cuvée Prestige). Tästäkin toimi kyllä hyvin. Tai itse asiassa todella hyvin.

Jotenkin tuntui aika hyvä- ja tukevarakenteiselta, sellaiselta, jonka kanssa olisi ollut kiva syödä jotain. Hyvät hapot, mutta lasin malli ei ollut kuplien muodostumiselle kyllä optimaalinen. Erinomaisen mukava tuoksu ja maku, vaikea tosin kommentoida tarkkaan kun alla oli jo ne bisset…

Mielenkiintoinen tuttavuus siinäkin mielessä, että on 100 prosenttinen pinot blanc -viini. Täytyypä sanoa, että ei ole ollenkaan huono kuoharirypäle.

12.40e @ Alko

Advertisement

 

Fresita

Tulipahan lopulta tätäkin maistettua. Viini-Webissä Pikku Mansikkaa on kehuttu kovasti, mutta jotenkin jännitti toi makeus etukäteen. Kun nyt kuitenkin Koulun viinituvan sommelieeri viiniä vielä suositteli, niin pakkohan sitä oli Koulun Pihan auringonpaisteeseen ottaa lasillinen.

Fresitahan on siis siitä erikoista tavaraa, että se on kuohuviiniä, johon on pullotuksen yhteydessä lisätty mansikkasosetta. Siitä johtuu todella mansikkaisen punainen, suorastaan räikeä väri. Sosetta kelluu viinin seassa ihan kunnolla, ja Fresita näyttääkin lasissa samealta. Sameus on kuitenkin tasaista, eikä sose ala valumaan lasin pohjalle missään vaiheessa vaan pysyy tasaisen kivasti viinin seassa.

Tuoksu on hieman epäilyttävän makea ja aika lailla öklön esanssinen. Ei tarvita kuitenkaan pyykkipoikaa nenää varten.

Uskomatonta, miten ainakin Alkon saitti väittää viinissä olevan 70 g/l jäännössokeria. Ei meinaan tunnu ollenkaan siltä! Tuntuu suussa puolikuivalta, sellaselta 25-35 g/l -tavaralta noin about. Kuplat on ihan kivat ja viinistä huomaa, että seassa on mansikkasosetta: tuntuu suussa selkeästi paksummalta kuin perusviini.

Makeudesta johtuen epäilin josko viini on juotavaa, kaikista kehuista huolimatta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan oikein positiivinen tapaus. Itse ainakin haen kesäpiknikkejä varten pari pulloa Alkosta!

7.97e @ Alko

 

Freixenet Reserva Real

Kunnon Freixenet-tyyliin perinteisistä cavarypäleistä valmistettu, ilman mitään ranskalaisia importteja – eli pitää sisällään macabeoa, xarel.loa ja parelladaa. Codorníun ikuinen antagonista ei noista ulkomaan tuliaisista perusta, eikä se välttämättä ihan väärä asenne ole, nimittäin rypäleiden suhteen vallitsee mielestäni aina cavan tapauksessa jonkinlainen tradeoff-tilanne: vaikka chardonnay ja pinot tuovatkin cavaan tiettyä tyyliä, samassa suhteessa katoaa cavan omaleimainen tuoksu ja maku. Ei siis kuitenkaan tämän viinin kohdalla.

Vaalea oljenkeltainen väri. Aikas kivan pienet kuplat, joita on reippaasti. Tyypillinen, mineraalisen hedelmäinen laatucavan tuoksu. Erinomaisen tasapainoinen viini – hyvät hapot tukevat hedelmäistä, cavalle tyypillistä makua.

Toimi erinomaisesti vaikka nautittu suht’ epäkiitollisen ruoan kanssa (melko tuliset fajitasit). Pieksi kevyesti uutena vuotena maistetun Jaume Codorníun.

 

18.90e @ Alko

PS. Hiton nätti pullo!

 

Peruscaavaa noudattava vappu

3 cavaa testissä vappuaaton ja vappupäivän aikana. Tai siis juotavina.

Aatto:

–Segura Viudas Lavit Brut Nature. Oiskohan ollu vuosimallia 2001. 11.18e @ Alko.

Tätä maistoin reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran ja silloin tykkäsin. Nyt tykkäsin vielä enemmän. Korkattu Turun lakituksen yhteydessä Taidemuseonmäellä huonoihin laseihin, mutta silti toimi erinomaisen hyvin. Todella brutaalin kuiva, mikä on siis vain plussaa. Tarkemmat makuaistimukset täytyy sitten löytää seuraavasta pullosta. Tuntuu kuitenkin vähän siltä, että tämä syrjäyttää…

-…Codorníu Reserva Raventósin uutena perusskumppasuosikkina. 10.79e @ Alko.

Perushyvää, taas kerran. Tällä kertaa jäi kuitenkin Lavitin varjoon. Nyt on samassa hintaluokassa kolme suhteellisen tasavahvaa cavaa: raventós, lavit ja Freixenetin Brut Nature. Lavit tuntuisi olevan tällä hetkellä parhaassa iskussa.

Vappupäivän pique-nique:

–Codorníu Non Plus Ultra Cuvée Reina María Cristina. 16.89e @ Alko.

Taitaa olla Gran Codorníun seuraaja. Nätti pullo mutta siitä paska, ettei mahdu meikäläisen thermopussukoihin m/Moët ja m/Freixenet. Dagen efter -fiiliksissä maistui yllättävän kivalta, onneksi oli piknikillä Riedelit mukana. Harmi vaan että oli niin kylmä tuuli, ettei ollut kiva makoilla viltillä ja ryystää koko iltapäivää. Viini oli hyvää, mutta 2. päivä => ei voi antaa tarkempia arvioita.

 

Codorníu Original Brut

Cava-fanina oli pakko kokeilla Alkon 75-vuotisjuhlatuotetta. Viini on ilmeisesti entisen Codorníu Extran uusi versio, toisin sanoen samaa tavaraa uudessa pullossa. En tosin tiedä tätä, koska en muista Extraa koskaan maistaneeni.

Codorníu lienee kuohuviineistä puhuttaessa meikäläisen suosikkituottaja noin niin kuin koko tuotevalikoiman osalta. Ja ah! Codorníun tila on art nouveausta pitävälle ihmiselle mukava kokemus.

Olen maistanut läpi tuota Extraa lukuunottamatta melkein kaikki tuntemani Codorníun cavat eli Clasicón, Anna de Codorníun, Pinot Noir Brutin, Reserva Raventosin, Gran Codorníun (poistunut ilmeisesti valikoimasta) ja Jaume Codorníun sekä lisäksi samaan konserniin kuuluvan Raimat Gran Brutin. Kellarissa on odottamassa korkkausta Codorníu Non Plus Ultra Cuvée Reina María Cristina.

Tom Stevenson (Christie’s World Encyclopedia of Champagne and Sparkling Wine, 2003) rankkaa Raimat Gran Brutin ja Jaume Codorníun molemmat kolmen parhaan cavan joukkoon, ja antaa niille kaksi tähteä eli tasoltaan viinien pitäisi olla erittäin hyvän vuosikertasamppanjan tasoista. Itse en nyt niitä ihan samalle viivalle laittaisi, tosin voi olla, että olisi pitänyt juoda heti tuoreena – molemmat olivat omassa kellarissa vähintään kaksi vuotta. Gran Brut’ia tuli viime keväänä juotua kaksi Epsanjasta tuotua pulloa ja niiden välillä oli kyllä suuri ero, lieneekö korkki falskannut toisessa (vaikkei maussa mitään suoraan korkittumiseen viittavaa ollutkaan).

Asiaan, eli uutuuskuohariin. Peruskiva cava, joka on valmistettu perinteisistä cavarypäleistä macabeosta, parelladasta ja xarel.losta ja sisältää kymmenen prosenttia reservejä. Erittäin tiukan hapokas, suorastaan rutikuiva. Ihmettelin ostaessa Alkon kuvausta, jossa puhuttiin yrttisestä tuoksusta, mutta kyllä se niin vaan oli. En vain kuollaksenikaan pysty sanomaan, mikä yrtti viinissä tuoksui (ja korkissa todella selvästi!), mutta todella tuttu tuoksu se oli. Olisi vaan kaivannut yrttipuskia verrokiksi viereen.

Nautittu ensin keitetyn vihreän parsan ja voisulan sekä hetken päästä fetalla, oliiveilla ja basilikalla täytettyjen kanafileiden ja siitakesienirisoton kanssa, toimi ihan kivasti.

Kaiken kaikkiaan ihan kelpo viini, joka ei paljon maksa. Luulenpa, että pitäydyn silti Reserva Raventosissa vastaisuudessakin, pari euroa ekstraa ei mene kuitenkaan hukkaan.

7,48e @ Alko

 

Taltarni Brut Taché 2005

Tätä tuli maistettua jo pari viikkoa sitten, mutten ole muistanut kirjoittaa mitään tänne. Muistiinpanot ovat päässä eli tasoa erittäin luotettavat.

Pisti ihmetyttämään jo ostaessa, että mitä ihmettä tarkoittaa taché. Arvelin, että se liittyy jotenkin juoman pinkkiin väriin, mutta tietoa ei ollut ja niinpä piti hieman opiskella: taché tarkoittaa ’tahrattua’, eli valkoinen viini on siis tahrattu punaisella. Aina oppii uutta.

Jep jep, väri onkin erittäin hennon pinkki, sellaista lohenpunaista sävyä näkyy ihan aavistus. Kuplat ovat hienostuneet ja kestävät pitkään. Tuoksu on melko neutraali ja jotenkin mitään sanomaton. Keskitäyteläisestä suutuntumasta löytyy ainakin hieman kirsikkaa ja keskipitkästä jälkimausta greippiä.

Kaiken kaikkiaan viini on ihan hyvä, mutta Viinilehden suuren hehkutuksen jälkeen pettymys. Lisähuomautuksena vielä, että viini maistettiin huonoista laseista, joten tämä saattaa vaikuttaa merkittävästikin tulokseen.

12.03e @ Alko