Portugali


Pakko laittaa pitkästä aikaa muistiinpano, tuli sen verran erinomainen punkku korkattua eilen (ja parhaillaan rippeet maistuu pirun hyvältä). Tällä kertaa en kuitenkaan mahdolliselle lukijalle lupaile päivitystahdista yhtään mitään..

Kaivoin siis illalla tissuttelua varten kellarista pari vuotta sitten Alkon poistomyynnistä vajaalla parilla kympillä hankitun portugalilaisen Quinta dos Quatro Ventos 1999:n (Douro DOC). Muistaakseni tätä kehuttiin Viinilehdessä tms. aikanaan, tosin varmaksi en jaksa muistaa. Harvemmin nykyään tulee kalsaroitua ihan näin täyteläisellä viinillä mutta tällä hetkellä kellari on tyhjennetty sellaiseen tilaan ettei oikein muuta mielenkiintoista, suht’ arkisen hintaista punkkua löydy ex tempore kotibrenutteluun.

Tinta Rorizista (eli Tempranillo), Touriga Francasta ja Tinta Barrocasta tehty punkero on nuorempana ollut varmaan aika tanniinista tavaraa, nyt tanniinit ovat pehmenneet mukavasti mutta kuitenkin viinistä löytyy mausteista voimaa sopivasti. Nopealla guuglauksella näyttää siltä että ammattilaisten mielestä olisi jo ohittanut parasta ennen -päivänsä, mutta ei siltä vaikuta tämän pullon perusteella. Hommassa on alusta loppuun laatutuotteen fiilis, lämmittää syysiltana mukavasti ja hiukan tulee itse asiassa hyvä toskanalainen mieleen. Vattua ja muuta punaista marjaa yllin kyllin, toisena päivänä toimii vielä paremmin (vuorokauden jääkaapissa korkin kanssa, ei tyhjiössä). Epäortodoksisti nautittu Riedelin Sauvignon Blanc -lasista.

Vähän ottaa jopa päähän että tuli avattua, tämä kun oli ainoa pullo, olisi voinut jonkun hyvän safkan kanssa tuhota. Nyt uppoaa toki hyvin Anastaciaa kuunnellessa ja sunnuntai-illasta nauttiessa. Ylös

Portugalista on kyllä viimeisen parin vuoden aikana muodostunut Italian ja Ranskan ohella/jälkeen meikäläisen suosikki, punkuntuottajamaista siis. Maasta on helppo löytää hintalaatusuhteeltaan hienoja viinejä.

Jos kyseinen viini tulee lähivuosina vastaan jossakin, suosittelen lämpimästi. Sakkaa löytyy muuten jonnin verran pullosta, joten kannattaa dekantoida.

1_5stars.png

Siitä onkin aikaa kun on tullut viimeksi valkoista porttia maistettua. Tuo punaisen portin vähäiselle huomiolle jäävä pikkuveli, duunarin vaihtoehto, on itselleni aina maistunut kohtuullisen hyvin. Tosin niin kaikki jossakin määrin samantyyliset viinit muutenkin – makeat sherryt, madeirat et cetera.

Krohnin Lagrima päätyi Toppenin lasiin muutamien luotettavien suosittelijoiden kautta. Ensimmäisenä lasista pomppaa järkkyvahva viikunan aromi nenään. Tuoksu on lupaava muutenkin, jotenkin positiisella tavalla raikkaan oloinen. Maku jatkaa aika lailla samalla linjalla, tosin jotenkin tulee sellainen fiilis että viini voisi olla hiukan kuivempi toimiakseen paremmin. Keskimittainen ja yksinkertainen, mutta miellyttävä jälkimaku. Viikuna jatkaa päällimmäisenä.

Ihan jees kaiken kaikkiaan. En ihan pysty tutun Alkon tytön tai Viinilehden suosituksiin asti yltymään, mutta kyllähän tätä kelpaa juoda.

0_5star

14.14e @ Alko

Pullo korkattiin pari tuntia ennen nauttimista. Ensimmäinen palttiarallaa desi kului punaviinissä haudutettuihinfalcoaria_reserva_2004_tinto.png valkosipuleihin. Siitä otettiin viinit talteen ja lisättiin toinen desi ja avot, tuloksena meikäläisen kokkaushistorian ensimmäinen hyvänmakuinen ja kaunis punaviinikastike.

Itse viini on nuorekkaan oloinen. Hyvin tummanpunainen, lähes läpinäkymätön väri. Tuoksussa tummaa marjaa ja lämmintä mausteisuutta, ehkä viikunaa? Seasta löytyy kuitenkin jotakin raikastakin.

Maku on tuhdin täyteläinen ja suuta kuivattaa mukavan kirpakka tanniinisuus, ei kuitenkaan mitenkään älyttömän hapokasta. Herukkaa.

Hyvä viini, antaisin kypsyä hetken aikaa muttei hirvittävän kauaa. Paranee ainakin pari tuntia auki ollessaan.

1star2.png

14.47e @ Alko

Tässä taitaa olla toiseksi vanhin viini, mitä olen koskaan maistanut. Korkattiin jouluna jälkkäriksi pelkiltään.royal-oporto-colheita1977_s.jpg

Tuottaja on ilmeisesti kohtuullisen keskikertainen jonkin lukemani (ja hinnan) perusteella. Silti odotukseni viiniltä olivat melkoisen korkeat, ottaen huomioon viinin iän. Tämän ikäisen viinin maistaminen on aina jollakin tasolla ”jännää”.

Viini on hyvin ruskeaa, oikeastaan melkein oranssia. Tuoksu muistuttaa itseäni makeasta madeirasta enemmän kuin portista – rusinaa, viikunaa, pähkinää, kahviakin. Sama jatkuu pitkälti melkoisen makeassa, kehittyneen täyteläisessä maussa. Kohtuullisen pitkä jälkimaku.

1star1.png

39.90e @ Alko

Esporãon päätin hankkia tutun Alkon myyjän suosituksesta. Viini oli poistumassa valikoimasta marraskuussa ja oli näin ollen tarjouksessa. Normaalihinta taisi Alkossa olla kuudentoista ja seitsemäntoista euron välillä, itse maksoin muistaakseni joku kolmetoista euroa.

Nautittu jouluruokien keralla, toisin sanoen kinkkua, laatikoita, piimäjuustoa etc. Viini dekantoitiin noin tunti ennen ateriaa.esporao-res-tinto-2004.jpg Vaikka joku saattaakin kauhistella punaviiniä jouluruoilla, minusta se toimii mainiosti. Eivät välttämättä tue toisiaan mitenkään loistavasti, mutta eivät kyllä tuhoakaan.

Viinin tuottaja on Herdade do Esporão, joka on ilmeisesti Alentejon alueen ykkösnimi(ä). Viini on alueelle tyypillinen sekoitus, jossa kuivissa oloissa viihtyvän, vaikeasti kasvatettavan Trincadeiran (30 %) sekaan on laitettu Aragonêsia (40 %). Aragonês on paikallinen nimi garnachalle/grenachelle. Sekaan on vielä heitetty 30 % cabernet’a.

Intensiivisen rubiininpunainen väri on kaunis, mitä nyt kynttilän valossa erotti. Tuoksussa paljon kypsää hedelmää ja punaista marjaa; karhunvatukkaa, mansikkaa ja ehkä aavistus vadelmaa. Maku on voimakas ja jatkaa tuoksun lupaamalla miellyttävän marjaisalla ja antavalla linjalla. Cabernet’n myös maistaa päätellen siitä, että olin cabernet’maisia makuja löytävinäni jo ennen kuin netistä näin luin. Miellyttävän napakat , suorastaan ihanat tanniinit sekä melko pitkä, mukava jälkimaku.

Kaiken kaikkiaan erinomainen viini jota voi varauksetta suositella.

1_5stars.png

Maksoi Alkossa noin 17e.

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 0_5star.png lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira 1_5stars3.png.