Port


Siitä onkin aikaa kun on tullut viimeksi valkoista porttia maistettua. Tuo punaisen portin vähäiselle huomiolle jäävä pikkuveli, duunarin vaihtoehto, on itselleni aina maistunut kohtuullisen hyvin. Tosin niin kaikki jossakin määrin samantyyliset viinit muutenkin – makeat sherryt, madeirat et cetera.

Krohnin Lagrima päätyi Toppenin lasiin muutamien luotettavien suosittelijoiden kautta. Ensimmäisenä lasista pomppaa järkkyvahva viikunan aromi nenään. Tuoksu on lupaava muutenkin, jotenkin positiisella tavalla raikkaan oloinen. Maku jatkaa aika lailla samalla linjalla, tosin jotenkin tulee sellainen fiilis että viini voisi olla hiukan kuivempi toimiakseen paremmin. Keskimittainen ja yksinkertainen, mutta miellyttävä jälkimaku. Viikuna jatkaa päällimmäisenä.

Ihan jees kaiken kaikkiaan. En ihan pysty tutun Alkon tytön tai Viinilehden suosituksiin asti yltymään, mutta kyllähän tätä kelpaa juoda.

0_5star

14.14e @ Alko

Tässä taitaa olla toiseksi vanhin viini, mitä olen koskaan maistanut. Korkattiin jouluna jälkkäriksi pelkiltään.royal-oporto-colheita1977_s.jpg

Tuottaja on ilmeisesti kohtuullisen keskikertainen jonkin lukemani (ja hinnan) perusteella. Silti odotukseni viiniltä olivat melkoisen korkeat, ottaen huomioon viinin iän. Tämän ikäisen viinin maistaminen on aina jollakin tasolla ”jännää”.

Viini on hyvin ruskeaa, oikeastaan melkein oranssia. Tuoksu muistuttaa itseäni makeasta madeirasta enemmän kuin portista – rusinaa, viikunaa, pähkinää, kahviakin. Sama jatkuu pitkälti melkoisen makeassa, kehittyneen täyteläisessä maussa. Kohtuullisen pitkä jälkimaku.

1star1.png

39.90e @ Alko

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 0_5star.png lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira 1_5stars3.png.