Cabernet Sauvignon


Lähes läpinäkymättömän rubiininpunainen väri, jonka aikaansaamiseksi on käytetty 50 % cabernet’a, 45 % merlot’a ja 5 % syrah’ta sekä muita punaisia rypälelajikkeita. Lieneekö sitten perinteisiä toskanalaisia rypäleitä tuossa loppuosassa, en ainakaan ihmettelisi jos vaikkapa sangiovesea seassa olisi.

Valmistaja on muuten Marchesi Antinorin omistama Tenuta Guado al Tasso, joka tunnetaan erityisesti saman nimisen tenute_stampa_toscana.jpgviinin tuottajana. Il Bruciato taas tunnetaan Guado al Tasson pikkuveljenä. Molemmat tulevat arvostetusta Bolgherin kylästä (oma DOC-luokitus) Toskanan rannikolta, joka tunnetaan nimellä ”Maremman kultainen keidas”. Bolgherista ovat Guado al Tasson lisäksi kotoisin muun muassa sellaiset viinimaailman kuuluisuudet kuin Sassicaia, Ornellaia ja Masseto.

Viini tuoksuu mielenkiintoiselle: toisaalta runsaan hedelmäistä kirsikkaa ja salmiakkia, mutta tuoksusta tulee jotenkin kuiva fiilis – ei siis huonolla tavalla. Maku jatkaa samoilla linjoilla – kirsikkaa löytyy sekä punaista marjaa ja mausteisuutta. Tanniinit ovat juurikin passelit ja viini on miellyttävän tasapainoinen ja helposti lähestyttävä.

Viinin kanssa syötiin hiukan italialaishenkistä possun sisäfilettä ja uuniperunaa sekä pannulla paistettuja kasviksia, joiden kanssa toimi ihan jees. Olisi saattanut maistua vielä paremmalta jonkun voimakkaamman ruoan kaverina. Kaiken kaikkiaan Il Bruciatosta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva ja miellyttävän lämmin olo.

1star.png

14.50e @ Viking Line (Isabella)

Edit: tähti lisätty.

Tästä joskus tykkäsin, vaan enpä nähtävästi enää.

Hieman ruskeaan vivahtava väri. Tuoksu on nahkainen ja tamminen ja jättää jotenkin kuivan vaikutelman. Sama jatkuu maussa. Suuta kuivattavat tanniinit.

Yksinkertainen, tylsä viini ja selkeä pettymys. Ei ole pahaa, mutta eipä varmaan tule pitkään aikaan ostettuakaan.

Nykyään Alkossa 9.18e

Pitkästä aikaa tuli vanhaa peruspunkkusuosikkia taas juotua, tällä kertaa lasagnen kanssa. Hyvää oli taas, melkein parempaa kuin muistinkaan, mutta peruspunkkua kumminkin.

Tumman rubiininpunainen, lähes läpinäkymätön väri. Tuoksussa kirsikkaa, lakritsia, luumua ja vaniljaa.

Maku jatkaa siitä mihin tuoksu jättää. Melko täyteläisen viinin kirsikan ja luumun aromit toistuvat maussa. Napakat tanniinit ovat hyvässä suhteessa alkoholin määrään ja kirsikka ja luumu ovat edelleen aistittavissa keskipitkässä jälkimaussakin.

Hyvin tehty viini, joka on uusien veron(ja katteiden-)korotusten jälkeen yli kympin viini.

1star.png 

10.04e @ Alko

Huom! Alkossa kirjoittamisen aikoihin myynnissä oleva vuosikerta on 2006!

Esporãon päätin hankkia tutun Alkon myyjän suosituksesta. Viini oli poistumassa valikoimasta marraskuussa ja oli näin ollen tarjouksessa. Normaalihinta taisi Alkossa olla kuudentoista ja seitsemäntoista euron välillä, itse maksoin muistaakseni joku kolmetoista euroa.

Nautittu jouluruokien keralla, toisin sanoen kinkkua, laatikoita, piimäjuustoa etc. Viini dekantoitiin noin tunti ennen ateriaa.esporao-res-tinto-2004.jpg Vaikka joku saattaakin kauhistella punaviiniä jouluruoilla, minusta se toimii mainiosti. Eivät välttämättä tue toisiaan mitenkään loistavasti, mutta eivät kyllä tuhoakaan.

Viinin tuottaja on Herdade do Esporão, joka on ilmeisesti Alentejon alueen ykkösnimi(ä). Viini on alueelle tyypillinen sekoitus, jossa kuivissa oloissa viihtyvän, vaikeasti kasvatettavan Trincadeiran (30 %) sekaan on laitettu Aragonêsia (40 %). Aragonês on paikallinen nimi garnachalle/grenachelle. Sekaan on vielä heitetty 30 % cabernet’a.

Intensiivisen rubiininpunainen väri on kaunis, mitä nyt kynttilän valossa erotti. Tuoksussa paljon kypsää hedelmää ja punaista marjaa; karhunvatukkaa, mansikkaa ja ehkä aavistus vadelmaa. Maku on voimakas ja jatkaa tuoksun lupaamalla miellyttävän marjaisalla ja antavalla linjalla. Cabernet’n myös maistaa päätellen siitä, että olin cabernet’maisia makuja löytävinäni jo ennen kuin netistä näin luin. Miellyttävän napakat , suorastaan ihanat tanniinit sekä melko pitkä, mukava jälkimaku.

Kaiken kaikkiaan erinomainen viini jota voi varauksetta suositella.

1_5stars.png

Maksoi Alkossa noin 17e.

Meikäläisen ensimmäinen huippu-Bordeaux.

Valaistus.

Nyt ymmärrän miksi ihmiset maksavat tolkuttomia summia Bordeaux’n aatelisista.

21-vuotiaanakin viini on yllättävän syvän, musteisen punainen eikä ole alkanut näkyvästi kehittyä ruskean suuntaan. Huumaavan voimakas tuoksu, jossa nahkaa ja jopa hieman maakellarimaisia vivahteita. Löysin myös seetripuista sikarilaatikkoa. Uskomaton suutuntuma, runsaasti hedelmää jäljellä. Helposti lähestyttävä – tanniinit ovat jo alkaneet mukavasti pehmetä mutta kuitenkin tuntuu siltä, että olisi voinut kellaroida vielä vuosia. Maussa reilusti tummia marjoja kuten mustaherukkaa, sekä seetriä ja lyijykynää. Ja maku kestää uskomattoman kauan!

Taivaallista, taivaallista! 3stars21.png

Hinta näyttää pyörivän netissä 200-300e hujakoilla per puteli.

(lisää…)

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 0_5star.png lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira 1_5stars3.png.

Aloitetaan tarinointi puolentoista viikon takaisesta tastingista. Kyseessä oli siis meidän opiskelijaporukan, TuKY:n Wiiniklubin, tasting. Kerran-kaksi vuodessa klubilla on järjestetty huippuviini-ilta, jossa testatut viinit ovat olleet normaalia kalliimpia ja luonnollisesti samalla osallistumismaksu korkeampi, tässä tapauksessa 17e jäseneltä ja 20e muilta.

Viime vuoden ja parin aikaisemmankin tapaan ”jouduin” itse ottamaan vastuun huippuviinitastingin järjestelyistä. Sepä ei paljon harmittanut, varsinkin kun siten voi itse valita teeman. Viime vuonna maisteltiin omia suosikkejani samppanjoita, joista niistäkin olisi tarkoitus jonkinlainen raportti kirjoittaa – jos jotakin vuoden takaa muistan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen jostakin kumman syystä tehnyt täyskäännöksen italialaisten punaviinien suhteen: vanhasta inhokista on tullut uusi suosikki! Toissavuonna maisteltu Tignanello 2001 on edelleen muistoissa paras punaviini, mitä olen ikinä maistanut. Erityisesti hyvät toscanalaiset ovat iskeneet, niinpä päätin juottaa klubin väelle uuden suosikkimaani/-alueeni viinejä ja samalla toivottavasti itse tutustua yhteen tai useampaan huippuun. Viineistä kolme (Cabreo Il Borgo, Guado Al Tasso ja Mas La Plana) tulivat allekirjoittaneen kellarista, loput Alkon hyllyltä.

(lisää…)