Syrah/Shiraz


Lähes läpinäkymättömän rubiininpunainen väri, jonka aikaansaamiseksi on käytetty 50 % cabernet’a, 45 % merlot’a ja 5 % syrah’ta sekä muita punaisia rypälelajikkeita. Lieneekö sitten perinteisiä toskanalaisia rypäleitä tuossa loppuosassa, en ainakaan ihmettelisi jos vaikkapa sangiovesea seassa olisi.

Valmistaja on muuten Marchesi Antinorin omistama Tenuta Guado al Tasso, joka tunnetaan erityisesti saman nimisen tenute_stampa_toscana.jpgviinin tuottajana. Il Bruciato taas tunnetaan Guado al Tasson pikkuveljenä. Molemmat tulevat arvostetusta Bolgherin kylästä (oma DOC-luokitus) Toskanan rannikolta, joka tunnetaan nimellä ”Maremman kultainen keidas”. Bolgherista ovat Guado al Tasson lisäksi kotoisin muun muassa sellaiset viinimaailman kuuluisuudet kuin Sassicaia, Ornellaia ja Masseto.

Viini tuoksuu mielenkiintoiselle: toisaalta runsaan hedelmäistä kirsikkaa ja salmiakkia, mutta tuoksusta tulee jotenkin kuiva fiilis – ei siis huonolla tavalla. Maku jatkaa samoilla linjoilla – kirsikkaa löytyy sekä punaista marjaa ja mausteisuutta. Tanniinit ovat juurikin passelit ja viini on miellyttävän tasapainoinen ja helposti lähestyttävä.

Viinin kanssa syötiin hiukan italialaishenkistä possun sisäfilettä ja uuniperunaa sekä pannulla paistettuja kasviksia, joiden kanssa toimi ihan jees. Olisi saattanut maistua vielä paremmalta jonkun voimakkaamman ruoan kaverina. Kaiken kaikkiaan Il Bruciatosta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva ja miellyttävän lämmin olo.

1star.png

14.50e @ Viking Line (Isabella)

Edit: tähti lisätty.

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 0_5star.png lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira 1_5stars3.png.

Aloitetaan tarinointi puolentoista viikon takaisesta tastingista. Kyseessä oli siis meidän opiskelijaporukan, TuKY:n Wiiniklubin, tasting. Kerran-kaksi vuodessa klubilla on järjestetty huippuviini-ilta, jossa testatut viinit ovat olleet normaalia kalliimpia ja luonnollisesti samalla osallistumismaksu korkeampi, tässä tapauksessa 17e jäseneltä ja 20e muilta.

Viime vuoden ja parin aikaisemmankin tapaan ”jouduin” itse ottamaan vastuun huippuviinitastingin järjestelyistä. Sepä ei paljon harmittanut, varsinkin kun siten voi itse valita teeman. Viime vuonna maisteltiin omia suosikkejani samppanjoita, joista niistäkin olisi tarkoitus jonkinlainen raportti kirjoittaa – jos jotakin vuoden takaa muistan.

Viimeisen parin vuoden aikana olen jostakin kumman syystä tehnyt täyskäännöksen italialaisten punaviinien suhteen: vanhasta inhokista on tullut uusi suosikki! Toissavuonna maisteltu Tignanello 2001 on edelleen muistoissa paras punaviini, mitä olen ikinä maistanut. Erityisesti hyvät toscanalaiset ovat iskeneet, niinpä päätin juottaa klubin väelle uuden suosikkimaani/-alueeni viinejä ja samalla toivottavasti itse tutustua yhteen tai useampaan huippuun. Viineistä kolme (Cabreo Il Borgo, Guado Al Tasso ja Mas La Plana) tulivat allekirjoittaneen kellarista, loput Alkon hyllyltä.

(lisää…)