Ranska


Muutama vuosi sitten Alkosta ostettua Elsassin Grand Cru’tä ei enää uskaltanut säilyttää kellarissa. Toisin sanoen teki hirmuisesti mieli juoda pois.

Väriltään melko vaalean, oljenkeltainen viini. Limeä ja petrolia sisältävä tuoksu on alkuperälleen tyypillinen, samoin kuin rypäleelle. Hillitystä tuoksusta löytyy myös mineraalisia aromeja.

Rieslingmäisesti hapot ovat tuntuvat, mutta eivät mitenkään häiritsevän voimakkaat. Erittäin kuivan oloinen, mistä plussaa. Mineraalinen, tasapainoinen maku on intensiivisen voimakas ja jatkuu erittäin pitkään.

Erinomainen viini kaiken kaikkiaan, ja olisihan tuota voinut kellaroida pidempäänkin.

2star

edit. hintaa taisi olla muutama vuosi sitten Alkossa sellainen 33e.

Advertisement

Tiistai-ilta ja kylässä tuttu pariskunta, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Parin jokilaivaoluen jälkeen siirryttiin jatkoille kämpille, ja napattiin viikonloppuna saatu Wolfberger Crémant d’Alsace Brut jääkaapista.

Viini tuli juotua Riedelin perustastinglasista, kun en omista kuin yhden kunnon skumppalasin (Riedel Vinum Cuvée Prestige). Tästäkin toimi kyllä hyvin. Tai itse asiassa todella hyvin.

Jotenkin tuntui aika hyvä- ja tukevarakenteiselta, sellaiselta, jonka kanssa olisi ollut kiva syödä jotain. Hyvät hapot, mutta lasin malli ei ollut kuplien muodostumiselle kyllä optimaalinen. Erinomaisen mukava tuoksu ja maku, vaikea tosin kommentoida tarkkaan kun alla oli jo ne bisset…

Mielenkiintoinen tuttavuus siinäkin mielessä, että on 100 prosenttinen pinot blanc -viini. Täytyypä sanoa, että ei ole ollenkaan huono kuoharirypäle.

1star.png

12.40e @ Alko

Bouzylaisen tuottajan Jean Vessellen perus-NV:tä oli tarjolla Tampereen Hämeenkadulla, Esperanza/Tabu-nimisen kompleksin terassilla viime lauantaina. Paikka kutsuu kylttinsä mukaan itseään ”ultra loungeksi” ja ”wine bariksi”. Ensimmäisestä en tiedä mutta jälkimmäinen on vitsi, ainakin terassin perusteella. Voi olla, että sisällä olisi ollut jotakin järkevääkin, ainakin kotisivut niin väittävät. Ulkona oli sen sijaan tarjolla talon valkkari ja punkku, 2 x kuohari ja tämä skumppa.

Noh, onneksi oli yksi juotavan hyvän oloinen tuote kaapissa. Sitä siis.

Paljon muuta ei Hämeenkadun teinivilinässä tullut havaittua (huonot lasit!!), kuin että ihan peruskiva samppanja. Melko hedelmävetoiselta, ”helpolta”, vaikutti. Jos pitäisi verrata reilu kuukausi sitten maistettuun Comte de Noironin vastaavaan, pataan tulee. Ei samanlaista syvyyttä ja class’ia. Eipä silti; ei oo pahaa, Noiron vain oli poikkeuksellisen hyvää. Annetaan puoli starbaa, kyl se kumminki sen verran kivaa oli.

0_5star.png

6.50e / 12cl

Tyttöystävän synttäripäivänä poikettiin Viinille. Enpä ole paikassa käynyt kuin kerran yli kaksi vuotta sitten ja pisti kyllä ihmettelemään, että miten ihmeessä näin on päässyt käymään. Tunnelma oli mitä mainioin, henkilökunta avuliasta ja ystävällistä sekä viini hyvää.

Itse nappasin lasin talon samppanjaa Comte de Noiron Brutia. Jotenkin on sellainen olo, että olisin joskus ViiniExpossa maistanut aiemminkin, mutta ei ole jäänyt muistikuvia. How ever: olipas hyvää!

Todella kehittyneen oloinen tuoksu ja maku. Suorastaan pureksittavaa, kypsää hedelmää ja reilusti paahtoleipää.

Nousi kertaheitolla NV-samppanjoiden kärkijoukkoon meikäläisen asteikolla, yhdessä Deutzin Brut Classicin ja Roedererin Brut Premierin kanssa. Ainoastaan Krugin Grande Cuvéen ja C. Heidsieckin Brut Réserven rankkaan selvästi korkeammalle.

1_5stars.png

6.20e @ Ravintola Viinille, Suomen Turku

Kevätlauantai, seitsemäntoista astetta lämmintä ja aurinkoa. Pakko mennä korkkaamaan terassikausi, siispä Koulun Pihalle!

Viinituvasta löytyi André Dezat’n Pouilly-Fumé’ta, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Vaalea, oljenkeltainen väri. Tuoksussa ja maussa paljon mustaherukkapuskaa niin kuin olettaa saattaa. Lievää savuisuutta löytyy myös. Jotenkin viini vaikuttaa kuitenkin hieman sulkeutuneelta.

Joka tapauksessa ihan kelpo viini, mutta silti lievä pettymys kun ottaa huomioon, että tuottajan pitäisi muistaakseni kuitenkin olla sieltä paremmasta päästä.

0_5star2.png

5e / 12cl @ Panimoravintola Koulu

Nyt mä ***** sekosin!

Oli tuossa pikkuinen opiskelijaporukan laivaristeily Silja Europalla lauantaista sunnuntaihin. Kun menin lauantaina (yllättävän hyvän) buffet’n jälkeen tax freehin katselemaan viinihyllyjä, tässä vaiheessa vielä hyvin lievästi humaltuneena, näin ylähyllyllä ’98 Domppien seassa yhden Krug ’95:sen. Se näytti niin kauniilta.

krug1995_22.jpg

”Mietin” asiaa kolme minuuttia, toisin sanoen yritin keksiä yhdenkin hyvän syyn ostaa Krug. Ei tullut muuta mieleen kuin että sen täytyy olla taivaallisen hyvää, kerran olen nimittäin Grande Cuvéetä maistanut ja se ainakin oli. Sen jälkeen yritin kolmen minuutin ajan saada tyttöystäväni sanomaan minulle, että ”oletko täysin hullu?!?”

Sitä lausetta ei koskaan tullut ja nyt joudun odottamaan kymmenen vuotta, että pääsen maistamaan hulluuteni hedelmiä.

150e @ Tallink Silja (voi *****!)

Wine Spectator: 98/100 pistettä
”A very youthful ’95. Delicate. Intense aromas of ginger, citrus, candied berry and multigrain bread turn to honey, roasted almonds and graphite on the palate. It’s all underscored by a precise structure and creamy texture. Its structure keeps it persistent through the long finish. A picture of precision and intensity. Drink now through 2025. 1,700 cases imported.”

Tastingin viimeinen viini ennen jälkkäriä oli peruskiva burgundilainen, Pernot’n viinin naapurikylästä. Tuottaja ei ole huono; interwepistä pikavilauksella saman tuottajan Grand Cru Montrachet 2003-2004 myyvät hintaan 650-800e per pullo.

Itse asiassa viini on erinomaisen nautittava kokonaisuus. Kivaa hedelmää, joka on pakattu helposti lähestyttävään pakkaukseen. Viini näyttää lasissa melkeinpä mummon sekamehulta; värin intensiivisyys on nolla, niin kuin pinot noirilla tuntuu monesti olevan tapana. Tämä sopii asiaan kuitenkin mainiosti, sillä siitä tietää, ettei edessä ole mikään iso viini. Kaikin puolin kevyen keskitäyteläinen viini on todella tyypillinen alkuperälleen, niin pitkälti kuin minä ei-niin-laajalla kokemuksellani pystyn sanomaan. Pinot on parhaimmillaan juuri tällä maailmankulmalla, ja viinissä maistuu terroir – toisin sanoen laatu.

Tummia ja punaisia marjoja runsaasti sekä tuoksussa että maussa.

Jos pitäisi tällä hetkellä valita yksi erinomaisen hyvä, helposti lähestyttävä lipittelypunaviini, joka ei siis vaadi ruokaa kaveriksi, se olisi tämä.

1_5stars.png

24.90e / 229 Skr @ Tallink Silja (Europa)

Joopa joo. Ensimmäiseksi Larochen chablis’ta tulee mieleen perinteinen ’ihan hyvä’. Tähän hintaan ja halvemmalla saa jo paljon parempiakin valkoviinejä. Tämä ei tarkoita, että viini ei olisi hyvää – se on. Se ei vain tarjoa sitä ekstraa, jota itse oletan viidellätoista eurolla saavani.

Hedelmäinen, aavistuksen mineraalinen tuoksu ja maku. Melko pehmeät hapot, mutta ei häiritsevästi.

0_5star.png

14.99e @ Alko

Reilu pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että ABC.

ABC? Tietenkin ’Anything but chardonnay’.

Sitten aloin miettiä asiaa ja totesin, että en ollut koskaan juonut laadukasta chardonnaysta tehtyä viiniä, pois lukien samppanja. Samalla havaitsin myös, etten ole koskaan maistanut chablis’ta ja sehän ei käy laatuun. Niinpä päätin, että nyt annetaan chardonnaylle kunnon mahdollisuus ja hain Alkosta premier cru chablis’ta. Se oli todella hyvää.

Sittemmin olen hylännyt vanhan ABC-arvomaailmani ja todennut, että en saa ostaa Casillero del Diablon ja vastaavien ylitammitettuja chardonnayta. Eli ei liikaa tammea – alles gut.

Paul Pernot’n Côte d’Or’lta tuleva burgundilainen tarjoaa chardonnayta voimakkaalla tammella varustettuna. Mutta mutta: Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa? Tämähän on erinomaisen hyvää! Hyvä, voimakas tammi? Ilmeisesti joudun taas muokkaamaan ajatuksiani tästä valkoisten rypäleiden kuninkaasta, niin kuin monet viinilehdet ja kirjat chardonnayta luonnehtivat. Uusi sääntö kuulukoon: halpoihin chardonnayhin älköön koskeko kukaan muuten kuin painavien kehujen tai muiden raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Vielä muutama sana viinistä. Todella tumman-, mutta kuitenkin kullankeltainen. Ei vielä oranssi, mutta siis todella tumman värinen. Sana nektari tulee jostakin syystä mieleen. Tuoksussa ja maussa korostuu tammi, mutta jotenkin tammi on täysin erilaista kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Ehkä tätä pitäisi sitten kutsua laadukkaaksi tammeksi? Tuoksussa lisäksi omenaa ja vaniljaa, sekä mineraaleja ja hiukan kukkaketoa. Täyteläinen ja hapokas, napakka maku, joka säilyy suussa pitkään, tarjoten vielä lisää mineraalisia aromeja.

Kaiken kaikkiaan viinistä näkee, haistaa ja maistaa, että se on hyvin tehty laatuviini.

2star.png

Hinta näyttäisi netissä olevan luokkaa 98£ ~ 150$

Onhan tätä tullut ennenkin maistettua ainakin ViiniExpossa joku vuosi. Muistikuvat oli jos ei nyt negatiiviset niin en ole ikinä ainakaan erityisemmin pitänyt Lansonin tyylistä tehdä samppanjaa.

Tällä kertaa viini oli kuitenkin aika passeli aloitus huippusetille. Todella paahteinen tuoksu, yksi paahteisimmista koskaan haistamistani, oli ihan kiva mutta ehkä jo aavistuksen liikaa. Hiukan niin kuin jotain pähkinää olisi paahdettu. Ihan tyylikästä keksiä löytyy myös.

1star1.png

33.50e @ Alko

Seuraava sivu »