Chassagne-Montrachet Domaine Ramonet 2004

Tastingin viimeinen viini ennen jälkkäriä oli peruskiva burgundilainen, Pernot’n viinin naapurikylästä. Tuottaja ei ole huono; interwepistä pikavilauksella saman tuottajan Grand Cru Montrachet 2003-2004 myyvät hintaan 650-800e per pullo.

Itse asiassa viini on erinomaisen nautittava kokonaisuus. Kivaa hedelmää, joka on pakattu helposti lähestyttävään pakkaukseen. Viini näyttää lasissa melkeinpä mummon sekamehulta; värin intensiivisyys on nolla, niin kuin pinot noirilla tuntuu monesti olevan tapana. Tämä sopii asiaan kuitenkin mainiosti, sillä siitä tietää, ettei edessä ole mikään iso viini. Kaikin puolin kevyen keskitäyteläinen viini on todella tyypillinen alkuperälleen, niin pitkälti kuin minä ei-niin-laajalla kokemuksellani pystyn sanomaan. Pinot on parhaimmillaan juuri tällä maailmankulmalla, ja viinissä maistuu terroir – toisin sanoen laatu.

Tummia ja punaisia marjoja runsaasti sekä tuoksussa että maussa.

Jos pitäisi tällä hetkellä valita yksi erinomaisen hyvä, helposti lähestyttävä lipittelypunaviini, joka ei siis vaadi ruokaa kaveriksi, se olisi tämä.

24.90e / 229 Skr @ Tallink Silja (Europa)

Advertisement

 

Laroche Chablis La Jouchère 2005

Joopa joo. Ensimmäiseksi Larochen chablis’ta tulee mieleen perinteinen ’ihan hyvä’. Tähän hintaan ja halvemmalla saa jo paljon parempiakin valkoviinejä. Tämä ei tarkoita, että viini ei olisi hyvää – se on. Se ei vain tarjoa sitä ekstraa, jota itse oletan viidellätoista eurolla saavani.

Hedelmäinen, aavistuksen mineraalinen tuoksu ja maku. Melko pehmeät hapot, mutta ei häiritsevästi.

14.99e @ Alko

 

Paul Pernot Bienvenues-Bâtard-Montrachet Grand Cru 1997

Reilu pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että ABC.

ABC? Tietenkin ’Anything but chardonnay’.

Sitten aloin miettiä asiaa ja totesin, että en ollut koskaan juonut laadukasta chardonnaysta tehtyä viiniä, pois lukien samppanja. Samalla havaitsin myös, etten ole koskaan maistanut chablis’ta ja sehän ei käy laatuun. Niinpä päätin, että nyt annetaan chardonnaylle kunnon mahdollisuus ja hain Alkosta premier cru chablis’ta. Se oli todella hyvää.

Sittemmin olen hylännyt vanhan ABC-arvomaailmani ja todennut, että en saa ostaa Casillero del Diablon ja vastaavien ylitammitettuja chardonnayta. Eli ei liikaa tammea – alles gut.

Paul Pernot’n Côte d’Or’lta tuleva burgundilainen tarjoaa chardonnayta voimakkaalla tammella varustettuna. Mutta mutta: Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa? Tämähän on erinomaisen hyvää! Hyvä, voimakas tammi? Ilmeisesti joudun taas muokkaamaan ajatuksiani tästä valkoisten rypäleiden kuninkaasta, niin kuin monet viinilehdet ja kirjat chardonnayta luonnehtivat. Uusi sääntö kuulukoon: halpoihin chardonnayhin älköön koskeko kukaan muuten kuin painavien kehujen tai muiden raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Vielä muutama sana viinistä. Todella tumman-, mutta kuitenkin kullankeltainen. Ei vielä oranssi, mutta siis todella tumman värinen. Sana nektari tulee jostakin syystä mieleen. Tuoksussa ja maussa korostuu tammi, mutta jotenkin tammi on täysin erilaista kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Ehkä tätä pitäisi sitten kutsua laadukkaaksi tammeksi? Tuoksussa lisäksi omenaa ja vaniljaa, sekä mineraaleja ja hiukan kukkaketoa. Täyteläinen ja hapokas, napakka maku, joka säilyy suussa pitkään, tarjoten vielä lisää mineraalisia aromeja.

Kaiken kaikkiaan viinistä näkee, haistaa ja maistaa, että se on hyvin tehty laatuviini.

Hinta näyttäisi netissä olevan luokkaa 98£ ~ 150$