Ravintola


Tulipahan lopulta tätäkin maistettua. Viini-Webissä Pikku Mansikkaa on kehuttu kovasti, mutta jotenkin jännitti toi makeus etukäteen. Kun nyt kuitenkin Koulun viinituvan sommelieeri viiniä vielä suositteli, niin pakkohan sitä oli Koulun Pihan auringonpaisteeseen ottaa lasillinen.

Fresitahan on siis siitä erikoista tavaraa, että se on kuohuviiniä, johon on pullotuksen yhteydessä lisätty mansikkasosetta. Siitä johtuu todella mansikkaisen punainen, suorastaan räikeä väri. Sosetta kelluu viinin seassa ihan kunnolla, ja Fresita näyttääkin lasissa samealta. Sameus on kuitenkin tasaista, eikä sose ala valumaan lasin pohjalle missään vaiheessa vaan pysyy tasaisen kivasti viinin seassa.

Tuoksu on hieman epäilyttävän makea ja aika lailla öklön esanssinen. Ei tarvita kuitenkaan pyykkipoikaa nenää varten.

Uskomatonta, miten ainakin Alkon saitti väittää viinissä olevan 70 g/l jäännössokeria. Ei meinaan tunnu ollenkaan siltä! Tuntuu suussa puolikuivalta, sellaselta 25-35 g/l -tavaralta noin about. Kuplat on ihan kivat ja viinistä huomaa, että seassa on mansikkasosetta: tuntuu suussa selkeästi paksummalta kuin perusviini.

Makeudesta johtuen epäilin josko viini on juotavaa, kaikista kehuista huolimatta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan oikein positiivinen tapaus. Itse ainakin haen kesäpiknikkejä varten pari pulloa Alkosta!

0_5star1.png

7.97e @ Alko

Kevätlauantai, seitsemäntoista astetta lämmintä ja aurinkoa. Pakko mennä korkkaamaan terassikausi, siispä Koulun Pihalle!

Viinituvasta löytyi André Dezat’n Pouilly-Fumé’ta, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Vaalea, oljenkeltainen väri. Tuoksussa ja maussa paljon mustaherukkapuskaa niin kuin olettaa saattaa. Lievää savuisuutta löytyy myös. Jotenkin viini vaikuttaa kuitenkin hieman sulkeutuneelta.

Joka tapauksessa ihan kelpo viini, mutta silti lievä pettymys kun ottaa huomioon, että tuottajan pitäisi muistaakseni kuitenkin olla sieltä paremmasta päästä.

0_5star2.png

5e / 12cl @ Panimoravintola Koulu

Kypsää, trooppista hedelmää ja kukkaa täynnä. Alsacen gewürztramineriksi kuitenkin suht’ konservatiivinen tuoksujen ja makujen suhteen, ei ole mikään ultrakukkea. Gewüksi hyvät hapot, jotka sopivat mainiosti trooppiseen luonteeseen. Mukavan täyteläinen maku ja erinomaisen kuiva ja napakka jälkimaku. Kuiva, eikä siis monien huippugewürztraminerien tavoin puolikuiva, mikä toimii tämän viinin kohdalla erinomaisesti.

1star.png

5e / 12cl @ Panimoravintola Koulu (Päivän viini 24.3.2007)

Kävimme syömässä lauantai-iltana kunnon aterian turkulaisessa ravintola Foijassa. Kaverin kehujen perusteella valittu ravintola, jossa en ole aikaisemmin syönyt, yllätti ruoan suhteen positiivisesti. Foijassa oli käynnissä bliniviikot, joten nehän oli pakko hyödyntää. Alkupalaksi nautittu blini siianmädillä, punasipulilla ja smetanalla oli hyvä paketti (10e ykkösbonuskortilla), sen sijaan kermainen sienikeitto (7.70e, ”kauden sienistä”) oli lievä pettymys, hieman mautonta.

Aperitiivina ja alkupalojen kanssa maistui Kir Royal, jossa oli liikaa cassista, mikä teki juomasta hieman liian makeaa, mutta kuitenkin ihan nautittavaa. Alunperin mieli teki tilata kuohuviiniä, mutta ainoa (!) kuohari listalla oli ranskalainen Opera, jota en ole koskaan maistanut, mutta joka epäilytti niin paljon (rypäleet maccabeu ja ugni blanc!), että en uskaltanut ottaa. Okei, listalla oli myös Piper-Heidsieckin NV, suolaiseen 82.90e hintaan.

Pääruoaksi valitsimme molemmat basilika-vuohenjuustolammasta (19.50e) kera timjamikastikkeen ja uunijuureksien. Omani tilasin raakana, koska pelkäsin ravintolan tekevän perinteisen suomalaisen tempun, eli ylikypsyttävän lihan. Suureksi yllätyksekseni lihaa oli vain käytetty pannulla ja se todella oli raakaa. Hyvä niin. Toinen tilaamamme lammas oli medium, ja sellaisena se myös pöytään tuli. Propsit siis Foijalle tästä! Lammas oli muutenkin oikein maukasta, ainoa pieni miinus olivat sen kanssa tarjotut ”perinteiset kermaperunat”. Perunat olivat aivan ok, mutta vähän turhat: lammas makasi jo uunijuurespedillä, jotka olivat erinomaisia ja sopivasti al dente. Perunat siis pois ja lisää hyviä juureksia.

Pääruoan painikkeena meni pari lasillista Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 2003:a (39.20e), joka oli Marques de Arienzo Reserva Especialin (50.80e) lisäksi listan ainoa viini, jonka arvelin kestävän lampaan voimakkaan maun. Viini toimikin lampaan kanssa ihan mukavasti. Todella tuhti viini, runsaasti tanniineja mutta melko pehmeitä sellaisia.

Jälkiruokaa ei enää mahaan mahtunut, joten päätimme lähteä kantapaikkaan eli Panimoravintola Koulun viinitupaan jälkkäriviinille. Tällä kertaa valintamme osuivat Graham’s Six Grapes Porttiin (5e/8cl; en maistanut nyt, mutta muistaakseni ok perusportti) ja Cossart Gordonin 10 Years Old Malmsey Madeiraan (5.80e/8cl), joka on myös vanhastaan tuttu viini, jota en ollut pitkään aikaan maistanut. Väri syvän ruskea, tuoksussa runsaasti rusinaa. Aikaisemmin olen pitänyt viinistä todella paljon, mutta nyt tuntui jotenkin hieman liian makealta – malvasia (malmsey) on madeirarypäleistä kaikkein makein. Testattuani vuosi sitten saman tuottajan 10-vuotiaita bual-, sercial- ja verdelhorypäleistä valmistettuja viinejä täytyy sanoa, että malmsey on joukon heikoin lenkki. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että viini oli huono, päinvastoin.

Loppuun arvostelut: Rawson’s Retreat Shiraz-Cabernet 0_5star.png lampaan kanssa (- ilman) – Cossart Gordon 10 Years Old Malmsey Madeira 1_5stars3.png.