Unkarilaisia viinejä ja S/S Ukko-Pekan kesälistapruuvi

Tästä on siis aikaa vaikka kuinka kauan, mutta…

Kutsu kävi Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukko-Pekan tiloihin ja testaamaan viimeisiä tarjokkaita kesälistalle. Samat viinithän löytyvät käsittääkseni sekä Vaakahuoneen Paviljongilta että emoyhtiön Rymättylän Herrankukkaron muistakin tiloista.

Erittäin positiivisena yllätyksenä tulivat kesälistapruuvin alkupaloina tarjotut Jokikellarin unkarilaiset viinit. Sympaattinen herramies Alajos Hajba kävi kertomassa meille Unkarista viinimaana. Uutta tietoa tulikin roppakaupalla, ja Jokikellarin valikoimista maistetut viinit olivat poikkeuksetta hyviä. Aloitetaan siis niillä.

Ensimmäisenä testissä oli kaksi valkoviiniä: Mozaik Tolnai White Cuvée sekä Zöldveltelini 2004, joka on siis unkarilainen nimi Grüner Weltliner -rypäleelle. Molemmat viinit ovat peräisin Tolnan viinialueelta Etelä-Unkarista.

Mozaik on sekoitus eri lajikkeista, lähinnä ranskalaisista, ja täyttää mielestäni tarkoituksensa hyvin – kesähelteisellä terassilla kärvistelevälle viininystävälle helponhauska, kuiva laatuvalkkari janojuomaksi eikä pitäisi olla hinnalla pilattu. Viini on käsittääkseni Vaakahuoneen Paviljongilla talon valkkarina.

Zöldveltelini tarjoaakin sitten hiukan monipuolisempaa elämystä. Miellyttävän hapokas viini olematta kuitenkaan hyökkäävä. Tuoksusta ja mausta erottuu vihreitä ruohomaisia aromeja. Tyylikäs viini ja hintalaatusuhde tuntuu tässäkin olevan kohdallaan.

Molempia näyttää saavan nykyään myös Alkon tilausvalikoimasta, Mozaik 8.30e ja Zöldveltelini 9.70e.

Punaviinejä olikin sitten testissä kolme kappaletta: Mozaikin punainen versio, Talentum 2003 (molemmat Tolnan viinialue) sekä Bock Ermitage Cuvée 2003 (Villányn viinialue). Punaviiniosio kun kirjoitetaan muutamaa kuukautta maistamisen jälkeen ja huonojen muistiinpanojen perusteella, niin eipä paljon voi muuta enää sanoa muistavansa kuin että kaikki kolme olivat miellyttäviä tuttavuuksia. Jälleen kaikki löytyvät tilausvalikoimasta: Mozaik 8.30e, Talentum 11.24e ja Ermitage 15.74e.

Jälkkärinä tarjolla oli Tokaji Hárslevelü Late Harvest 2000. Tämä oli ihan mukiinmenevä jälkkäri, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva.

Ylläolevista viineistä lisätietoja Jokikellarin kotisivuilta.

Ukko-Pekan kesälistakandidaatit tulikin sitten pruuvattua hyvin pikaisesti. Näistä mieleen jäivät jälleen laadullaan yllättäneet unkarilaiset Furia Chardonnay 2007 sekä Furia Malbec 2007.

Kaiken kaikkiaan loistava ilta erinomaisessa seurassa, lisää näitä!

Advertisement

 

Laroche Chablis La Jouchère 2005

Joopa joo. Ensimmäiseksi Larochen chablis’ta tulee mieleen perinteinen ’ihan hyvä’. Tähän hintaan ja halvemmalla saa jo paljon parempiakin valkoviinejä. Tämä ei tarkoita, että viini ei olisi hyvää – se on. Se ei vain tarjoa sitä ekstraa, jota itse oletan viidellätoista eurolla saavani.

Hedelmäinen, aavistuksen mineraalinen tuoksu ja maku. Melko pehmeät hapot, mutta ei häiritsevästi.

14.99e @ Alko

 

Paul Pernot Bienvenues-Bâtard-Montrachet Grand Cru 1997

Reilu pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että ABC.

ABC? Tietenkin ’Anything but chardonnay’.

Sitten aloin miettiä asiaa ja totesin, että en ollut koskaan juonut laadukasta chardonnaysta tehtyä viiniä, pois lukien samppanja. Samalla havaitsin myös, etten ole koskaan maistanut chablis’ta ja sehän ei käy laatuun. Niinpä päätin, että nyt annetaan chardonnaylle kunnon mahdollisuus ja hain Alkosta premier cru chablis’ta. Se oli todella hyvää.

Sittemmin olen hylännyt vanhan ABC-arvomaailmani ja todennut, että en saa ostaa Casillero del Diablon ja vastaavien ylitammitettuja chardonnayta. Eli ei liikaa tammea – alles gut.

Paul Pernot’n Côte d’Or’lta tuleva burgundilainen tarjoaa chardonnayta voimakkaalla tammella varustettuna. Mutta mutta: Mitä ihmettä tämä nyt tarkoittaa? Tämähän on erinomaisen hyvää! Hyvä, voimakas tammi? Ilmeisesti joudun taas muokkaamaan ajatuksiani tästä valkoisten rypäleiden kuninkaasta, niin kuin monet viinilehdet ja kirjat chardonnayta luonnehtivat. Uusi sääntö kuulukoon: halpoihin chardonnayhin älköön koskeko kukaan muuten kuin painavien kehujen tai muiden raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

Vielä muutama sana viinistä. Todella tumman-, mutta kuitenkin kullankeltainen. Ei vielä oranssi, mutta siis todella tumman värinen. Sana nektari tulee jostakin syystä mieleen. Tuoksussa ja maussa korostuu tammi, mutta jotenkin tammi on täysin erilaista kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Ehkä tätä pitäisi sitten kutsua laadukkaaksi tammeksi? Tuoksussa lisäksi omenaa ja vaniljaa, sekä mineraaleja ja hiukan kukkaketoa. Täyteläinen ja hapokas, napakka maku, joka säilyy suussa pitkään, tarjoten vielä lisää mineraalisia aromeja.

Kaiken kaikkiaan viinistä näkee, haistaa ja maistaa, että se on hyvin tehty laatuviini.

Hinta näyttäisi netissä olevan luokkaa 98£ ~ 150$

 

Val Duna Chardonnay 2005

Luulin jo, että tätä päivää ei enää tulisi koskaan uudestaan. Onneksi tuli – löysin alle kahdeksan euron viinin, jota oli oikeasti mukava juoda. Tästä tulee hyvä aloittelujuoma baari-iltoja tms. ajatellen: halvempi kuin vanhat suosikit Undurraga Gewü, Freiherr… Riesling ja cavat. Siis silloin kun bisse ei maistu.

Ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta kivat hapot ja mukavasti hedelmää, eikä ole pilattu tammella. Ja siis 5.98e!