Quinta dos Quatro Ventos 1999

Pakko laittaa pitkästä aikaa muistiinpano, tuli sen verran erinomainen punkku korkattua eilen (ja parhaillaan rippeet maistuu pirun hyvältä). Tällä kertaa en kuitenkaan mahdolliselle lukijalle lupaile päivitystahdista yhtään mitään..

Kaivoin siis illalla tissuttelua varten kellarista pari vuotta sitten Alkon poistomyynnistä vajaalla parilla kympillä hankitun portugalilaisen Quinta dos Quatro Ventos 1999:n (Douro DOC). Muistaakseni tätä kehuttiin Viinilehdessä tms. aikanaan, tosin varmaksi en jaksa muistaa. Harvemmin nykyään tulee kalsaroitua ihan näin täyteläisellä viinillä mutta tällä hetkellä kellari on tyhjennetty sellaiseen tilaan ettei oikein muuta mielenkiintoista, suht’ arkisen hintaista punkkua löydy ex tempore kotibrenutteluun.

Tinta Rorizista (eli Tempranillo), Touriga Francasta ja Tinta Barrocasta tehty punkero on nuorempana ollut varmaan aika tanniinista tavaraa, nyt tanniinit ovat pehmenneet mukavasti mutta kuitenkin viinistä löytyy mausteista voimaa sopivasti. Nopealla guuglauksella näyttää siltä että ammattilaisten mielestä olisi jo ohittanut parasta ennen -päivänsä, mutta ei siltä vaikuta tämän pullon perusteella. Hommassa on alusta loppuun laatutuotteen fiilis, lämmittää syysiltana mukavasti ja hiukan tulee itse asiassa hyvä toskanalainen mieleen. Vattua ja muuta punaista marjaa yllin kyllin, toisena päivänä toimii vielä paremmin (vuorokauden jääkaapissa korkin kanssa, ei tyhjiössä). Epäortodoksisti nautittu Riedelin Sauvignon Blanc -lasista.

Vähän ottaa jopa päähän että tuli avattua, tämä kun oli ainoa pullo, olisi voinut jonkun hyvän safkan kanssa tuhota. Nyt uppoaa toki hyvin Anastaciaa kuunnellessa ja sunnuntai-illasta nauttiessa.

Portugalista on kyllä viimeisen parin vuoden aikana muodostunut Italian ja Ranskan ohella/jälkeen meikäläisen suosikki, punkuntuottajamaista siis. Maasta on helppo löytää hintalaatusuhteeltaan hienoja viinejä.

Jos kyseinen viini tulee lähivuosina vastaan jossakin, suosittelen lämpimästi. Sakkaa löytyy muuten jonnin verran pullosta, joten kannattaa dekantoida.

 

World of Thomas Sand

Kaveri avasi blogin hetki sitten. Tuttu mies Wiiniklubista, ja varmasti kova juomaan viiniä. Blogille tulee vissiin muutakin tavaraa kuin viiniarvosteluja.

Willkommen i alla fall!

 

Krohn Porto Lagrima

Siitä onkin aikaa kun on tullut viimeksi valkoista porttia maistettua. Tuo punaisen portin vähäiselle huomiolle jäävä pikkuveli, duunarin vaihtoehto, on itselleni aina maistunut kohtuullisen hyvin. Tosin niin kaikki jossakin määrin samantyyliset viinit muutenkin – makeat sherryt, madeirat et cetera.

Krohnin Lagrima päätyi Toppenin lasiin muutamien luotettavien suosittelijoiden kautta. Ensimmäisenä lasista pomppaa järkkyvahva viikunan aromi nenään. Tuoksu on lupaava muutenkin, jotenkin positiisella tavalla raikkaan oloinen. Maku jatkaa aika lailla samalla linjalla, tosin jotenkin tulee sellainen fiilis että viini voisi olla hiukan kuivempi toimiakseen paremmin. Keskimittainen ja yksinkertainen, mutta miellyttävä jälkimaku. Viikuna jatkaa päällimmäisenä.

Ihan jees kaiken kaikkiaan. En ihan pysty tutun Alkon tytön tai Viinilehden suosituksiin asti yltymään, mutta kyllähän tätä kelpaa juoda.

14.14e @ Alko

 

Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile 1999

Muutama vuosi sitten Alkosta ostettua Elsassin Grand Cru’tä ei enää uskaltanut säilyttää kellarissa. Toisin sanoen teki hirmuisesti mieli juoda pois.

Väriltään melko vaalean, oljenkeltainen viini. Limeä ja petrolia sisältävä tuoksu on alkuperälleen tyypillinen, samoin kuin rypäleelle. Hillitystä tuoksusta löytyy myös mineraalisia aromeja.

Rieslingmäisesti hapot ovat tuntuvat, mutta eivät mitenkään häiritsevän voimakkaat. Erittäin kuivan oloinen, mistä plussaa. Mineraalinen, tasapainoinen maku on intensiivisen voimakas ja jatkuu erittäin pitkään.

Erinomainen viini kaiken kaikkiaan, ja olisihan tuota voinut kellaroida pidempäänkin.

edit. hintaa taisi olla muutama vuosi sitten Alkossa sellainen 33e.

 

Unkarilaisia viinejä ja S/S Ukko-Pekan kesälistapruuvi

Tästä on siis aikaa vaikka kuinka kauan, mutta…

Kutsu kävi Höyrylaivaosakeyhtiö S/S Ukko-Pekan tiloihin ja testaamaan viimeisiä tarjokkaita kesälistalle. Samat viinithän löytyvät käsittääkseni sekä Vaakahuoneen Paviljongilta että emoyhtiön Rymättylän Herrankukkaron muistakin tiloista.

Erittäin positiivisena yllätyksenä tulivat kesälistapruuvin alkupaloina tarjotut Jokikellarin unkarilaiset viinit. Sympaattinen herramies Alajos Hajba kävi kertomassa meille Unkarista viinimaana. Uutta tietoa tulikin roppakaupalla, ja Jokikellarin valikoimista maistetut viinit olivat poikkeuksetta hyviä. Aloitetaan siis niillä.

Ensimmäisenä testissä oli kaksi valkoviiniä: Mozaik Tolnai White Cuvée sekä Zöldveltelini 2004, joka on siis unkarilainen nimi Grüner Weltliner -rypäleelle. Molemmat viinit ovat peräisin Tolnan viinialueelta Etelä-Unkarista.

Mozaik on sekoitus eri lajikkeista, lähinnä ranskalaisista, ja täyttää mielestäni tarkoituksensa hyvin – kesähelteisellä terassilla kärvistelevälle viininystävälle helponhauska, kuiva laatuvalkkari janojuomaksi eikä pitäisi olla hinnalla pilattu. Viini on käsittääkseni Vaakahuoneen Paviljongilla talon valkkarina.

Zöldveltelini tarjoaakin sitten hiukan monipuolisempaa elämystä. Miellyttävän hapokas viini olematta kuitenkaan hyökkäävä. Tuoksusta ja mausta erottuu vihreitä ruohomaisia aromeja. Tyylikäs viini ja hintalaatusuhde tuntuu tässäkin olevan kohdallaan.

Molempia näyttää saavan nykyään myös Alkon tilausvalikoimasta, Mozaik 8.30e ja Zöldveltelini 9.70e.

Punaviinejä olikin sitten testissä kolme kappaletta: Mozaikin punainen versio, Talentum 2003 (molemmat Tolnan viinialue) sekä Bock Ermitage Cuvée 2003 (Villányn viinialue). Punaviiniosio kun kirjoitetaan muutamaa kuukautta maistamisen jälkeen ja huonojen muistiinpanojen perusteella, niin eipä paljon voi muuta enää sanoa muistavansa kuin että kaikki kolme olivat miellyttäviä tuttavuuksia. Jälleen kaikki löytyvät tilausvalikoimasta: Mozaik 8.30e, Talentum 11.24e ja Ermitage 15.74e.

Jälkkärinä tarjolla oli Tokaji Hárslevelü Late Harvest 2000. Tämä oli ihan mukiinmenevä jälkkäri, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuva.

Ylläolevista viineistä lisätietoja Jokikellarin kotisivuilta.

Ukko-Pekan kesälistakandidaatit tulikin sitten pruuvattua hyvin pikaisesti. Näistä mieleen jäivät jälleen laadullaan yllättäneet unkarilaiset Furia Chardonnay 2007 sekä Furia Malbec 2007.

Kaiken kaikkiaan loistava ilta erinomaisessa seurassa, lisää näitä!

 

Zenato Valpolicella Superiore 2005

Italialaista punkkua taas kerran! Tällä kertaa testissä pohjois-italialaisen hyvän tuottajan perus-Valpolicella. Zenaton Ripassaa on tullut kokeiltua pari kertaa aiemminkin, ja nyt piti ottaa pikkuvelikin testiin kun ripassasta olen aina pitänyt.

Aika perussettiä tulee vastaan, mutta ei toki pahalla tavalla. Kirsikkaisuutta löytyy, samoin muuta punaista marjaisuutta. Suhteellisen täyteläinen viini. Olenko aistivinani myös hitusen suklaata?

Kaiken kaikkiaan perinteinen ”ihan hyvä” viini, ei kylläkään hintaluokassaan mitenkään erityinen.

11.84e @ Alko

 

Jaa-has

No niin, terve kaikki aktiiviset lukijat…

Toppen on päättänyt, että tästä edespäin aikaa täytyy riittää enemmän paitsi hyvistä viineistä nauttimiseen, myös Viinikellarin merkintöjen päivittämiseen. Postauksia ei ole kuulunut pitkään aikaan bloggaajan (todellisuudessa olemattomien) kiireiden vuoksi ja jopa nauttimispuoli on jäänyt harmittavan vähäiselle panostukselle viime kuukausina, ja sekös harmittaa.

Siispä tarjoan teille ihan hetikohta pari vanhaa, julkaisematonta juttua, ja toivon pystyväni päivittelemään kokemuksiani tänne vastaisuudessa taas tiiviimmin. Eihän se loppujen lopuksi ole muusta kuin viitsimisestä kiinni.

 

Il Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2004

Toppenbra Viinikellarin ensimmäinen Amarone on maistettu!

Pitkän aikaa on ollut suunnitelmissa korjata tämäkin puute viinisivistyksessä. Samaan tyyliin muutama vuosi sitten maistoin ensimmäisen kerran laatu-Chablis’ta pitkän jahkailun jälkeen ja nyt oli siis vihdoinkin Amaronen vuoro. Chablishan valloitti maistajansa saman tien, ja niinpä Premier Cru- sekä Grand Cru -viinejä on tullut maistettua monia viimeisen muutaman vuoden aikana.

Amarone sen sijaan ei valloittanut alkuunkaan. Jossakin näin kehuja Alkossa myytävästä Il Bixiosta, mutta kuka sitten onkaan ne kehut kirjoittanut omaa kummallisen viinimaun. Eikä todellakaan niin, että perinteisesti omalaatuinen Amarone olisi minut yllättänyt, päinvastoin. Petyin suuresti viinin ”tavallisuuteen” – yhtä hyvin lasissa olisi voinut olla kolmasosalla hinnasta ostettu perus-Valpolicella!

Väri oli vielä jotakuinkin sitä mitä odotin eli syvän ja tummanpunainen. Tuoksusta lähtien sitten mentiinkin metsään. Makea luumuisuus ja niin pois päin? Missä lienee muttei ainakaan tässä viinissä. Lähinnä kuivan oloinen viini keskipitkällä jälkimaulla.

Il Bixion kaverina nautittiin ensin chipotlekanaa pilahviriisillä, myöhemmin viini kaatui kurkusta alas ihan pelkiltään. Myönnettäköön, että ruoka ei ollut optimaalinen viinille, mutta se ei viiniä kyllä paranna. Ihan jees juoma, mutta ryöstöhinta makuun/laatuun nähden.

25.50e @ Alko

 

Il Bruciato 2005

Lähes läpinäkymättömän rubiininpunainen väri, jonka aikaansaamiseksi on käytetty 50 % cabernet’a, 45 % merlot’a ja 5 % syrah’ta sekä muita punaisia rypälelajikkeita. Lieneekö sitten perinteisiä toskanalaisia rypäleitä tuossa loppuosassa, en ainakaan ihmettelisi jos vaikkapa sangiovesea seassa olisi.

Valmistaja on muuten Marchesi Antinorin omistama Tenuta Guado al Tasso, joka tunnetaan erityisesti saman nimisen viinin tuottajana. Il Bruciato taas tunnetaan Guado al Tasson pikkuveljenä. Molemmat tulevat arvostetusta Bolgherin kylästä (oma DOC-luokitus) Toskanan rannikolta, joka tunnetaan nimellä ”Maremman kultainen keidas”. Bolgherista ovat Guado al Tasson lisäksi kotoisin muun muassa sellaiset viinimaailman kuuluisuudet kuin Sassicaia, Ornellaia ja Masseto.

Viini tuoksuu mielenkiintoiselle: toisaalta runsaan hedelmäistä kirsikkaa ja salmiakkia, mutta tuoksusta tulee jotenkin kuiva fiilis – ei siis huonolla tavalla. Maku jatkaa samoilla linjoilla – kirsikkaa löytyy sekä punaista marjaa ja mausteisuutta. Tanniinit ovat juurikin passelit ja viini on miellyttävän tasapainoinen ja helposti lähestyttävä.

Viinin kanssa syötiin hiukan italialaishenkistä possun sisäfilettä ja uuniperunaa sekä pannulla paistettuja kasviksia, joiden kanssa toimi ihan jees. Olisi saattanut maistua vielä paremmalta jonkun voimakkaamman ruoan kaverina. Kaiken kaikkiaan Il Bruciatosta jäi kuitenkin positiivinen mielikuva ja miellyttävän lämmin olo.

14.50e @ Viking Line (Isabella)

Edit: tähti lisätty.

 

Chianti Ruffino 2006

Viime viikonloppuna nautitun karjalanpaistin & lisukkeiden palanpainikkeen virkaa toimitti toskaanituottaja Ruffinon peruschianti.

Tarkasti en osaa viinistä arviota antaa, kun tilanne oli vähän sellainen, ettei oikein ehtinyt ”kunnolla” maistelemaan. Viiniä lähinnä hörpittiin siinä seurustellessa.

Vanhat muistikuvat Ruffinosta kuitenkin vahvistuivat: peruskiva viini ja mielestäni melkoisen tyypillinen vajaan kympin sangiovesepohjainen punkku. Alun marjaisa tuoksu/maku antavat vähitellen tilaa mausteisemmille aromeille. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä ja tasapainoinen paketti.

Esimerkiksi pizzalle tästä viinistä voisi saada erinomaisen kaverin.

 

9.28e @ Alko